Toisaalta nyt jo kammottaa takaisin lähteminen vaikkakin oli mukava kuulla syksyn työpaikasta sähköpostitse ja ihan kahdelta ihmiseltä kuinka kiva on, että juuri minä tulen heille töihin. Tämä aika täällä on ollut lievästi surrealistista: olen taas kuin vaihto-oppilaana, päivät kuluvat nopeaan, ihmisiin tutustuu kamalalla vauhdilla ja sitten ne jo lähtevät. Ensimmäinen meistä harkkareista lopettaa jo ensi viikolla! Ei uskoisi, että kohta kaksi kuukautta on mennyt.
Sisko tulee sunnuntaina, mukavaa sekin ja lomani alkaa huomisen jälkeen. Perjantai on meillä valtion virkamiehillä vapaa ja maanantaista alan lomailla ja lomailen kokonaista kuusi päivää. Sitten viimeinen puristus kesäECOSOC -kokousten kanssa ja humpsista vaan olen koneessa. Kesän ECOSOC-sessioon kuuluu vastuu alueestani humanitaarisen avun segmentti, joka on varmasti mielenkiintoinen, tänä keväänä on tullut aikaa kulutettua ihan kiitettävästi Kiinan ja Myanmarin jälkimainingeissa.
Tällä on tullut tavattua taas niin monia mahtavia ihmisiä, joiden kanssa toivoo, että tulisi jatkossakin pidettyä yhteyttä ja varmasti tuleekin, ainakin jos pysytään Suomessa. Sitten on myös sellaisia, jotka lipuvat ja lipuivat ohi ja joista tietää, että vaikka olisi kuinka mukava tavata uudestaan niin kaksi tai kolme mannerta ja siihen liittyen raha-asiat saattavat tulla väliin. Mutta kai niistä pienistäkin hetkistä pitää olla onnellinen. Ja kuka tietää, ehkäpä joku päivä löydän itseni jostain kummallisesta maailman kolkasta jotain täällä tapaamaani tuttua moikkaamassa. Olisihan se kivaa.
Olen solahtanut tähän kaupunkiin jokseenkin kivuttomasti: vaihtelen metrosta toiseen sulavasti Starbucksin grande Americano kädessä ja käsilaukku tiukasti kainalossa ja korvalappustereot korvilla, niinkuin kaikki muutkin. Ja niin kuin kaikki muutkin, minäkin olen jostain muualta. Kaikki Manhattanilla ovat. En ole tavannut vielä ainuttakaan paljasjalkaista, parhaista yrityksistäni huolimatta.
Niin, sitä kosmopoliittisuuttani tosin syö se, että viikonloppuna ei meinattu Reetan kanssa päästä Brooklynistä sitten millään, oli pakko kävellä Brooklyn Bridge, joka tosin oli mahtava mutta matkaa Brooklynistä Upper West Sidelle tehtiin tunnin sijasta kolme. Mutta ei puhuta siitä :)
Viime viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon etten tiedä mistä oikein aloittaa. Pistän siis tiivistetysti.
1. Reetta
2. Sushia, paljon. Mums.
3. Shoppailua, paljon. Au.
4. Hukattu pankkikortti. Onneksi vain tosin automaattiin mutta samma det, olen tällä hetkellä kortiton.
5. Monta, monta nähtävyyttä mm. edellä mainittu Brooklyn Bridge ja eilinen kiertoajelu double-decker bussin kyydissä oppaan kanssa, joka oli köyhän miehen Conan O'Brian.
5. Letkeää suomijazzia klubilla nimeltä Nublu.
6. Loistikas Sex and the City -ilta kera 21 YK-harkkarin, joista karhunosa oli suomalaisia; ilta, joka sisälsi italialaista ruokaa ja ehkä parhaan mansikkamargaritan aikoihin, itse elokuvan sekä em. letkeää jazz-musaa.
7. Juhannuksen vietto suuressa porukassa keskellä Manhattania.
Koitan palata em. juttuihin huomenna, tai heti kun vaan saan aikaiseksi. Olen hävyttömän huonosti saanut päivitettyä, aika vain juoksee niin nopeaan ja koko ajan tuntuu olevan menoa. Ei välttämättä mitään sen kummempaa mutta suurkaupungista on kai otettava lyhyessä ajassa kaikki irti mikä saa. Huomenna suuntaamme Museum of Modern Artiin, jonne pääsee YK-passilla ilmaiseksi. Ihan kiva juttu sekin, museo on valtava, ja sisäänpääsy 20 dollaria. Ilmasella sisään pääsyllä voi hyvin mennä museoon, katsella juuri niin kauan kuin jaksaa ja palata sitten taas takaisin. Keskittymiskyky kun on rajallinen ja kokoelmasta saa varmasti paljon enemmän irti pienissä erissä.
Sellaisia. Koitan taas palata piakkoin.
