Vuosijuhlat saatettu onnellisesti loppuun ja viimeisiä vieraita viedään. Vuosijuhliin osallistui kattojärjestöstämme neljä vierasta: Virosta, Saksasta ja Israelista saakka. Vieraita hostatessa tulipa taas todistettua sekin, että ainakaan matkailu ei olisi ollut minulle se oikea ala. En osaa kertoa mitään mielenkiintoista monumenteistä, olen nukkunut historian tunnilla enkä oikein osaa kertoa että mitä näkemisen arvoista täällä olisi. Toisaalta lauantain kesäisen kävelykierroksen jälkeen löysin taas vaikka mitä kivoja pikkuputiikkeja ja kahviloita ja meren rantaa ja vaikka mitä. Kun vielä muistaisi ne ensi kerralla. Ehkäpä alan kerätä samanlaista pikkuvihkosta kuin Nykistäkin, jonne kirjasin kaikki kivat paikat jossa vierailin ja pari muistiinpanoa. Vihko lienee jossain tallessa jos joku kaipaa matkailuvinkkejä.
Pahvilaatikot tuijottavat minua syyttäen nurkasta, pitäisi pikkuhiljaa aloittaa pakkailu. Pyhänä tarkoituksena on käydä irtaimisto täikamman kanssa läpi, etten muuttaisi mitään turhaa. Fiksuinta olisi kai harventaa kirjahyllyä, mutten raaski. Olen lähes jokaikisen kirjan joka hyllystä löytyy ostanut omin pennosin ja usein reissuilta. Ja vaikken edelleenkään ole tarttunut mm. viitisen vuotta Tukholman lentokentältä ostamaani Åsne Seierstadin Hundra och en dag -kirjaan (ooo, ruotisiksi kirja, parannan kielitaitoani...), niin en meinaa millään raaskia luopua yhdestäkään. Enkä erityisesti viidestä kappaleesta Bertin päiväkirjoja, jotka olivat varhaisteini-iän hittejä ja moneen kertaan kahlattuja. Vaatteista olen melkein oppinut luopumaan. Let's face it, en tule enää olemaan yhtä kapoinen kuin parikymmpisenä. Hesarissa taisi olla joku juttukin siitä, että takapuoli faktisesti leviää (siis luut, ei laardi) iän myötä. Hävitty taistelu, sanon.
Viimeinen illallinen israelilaisten kanssa illalla. Siihen asti, let's get packing.
