Tiistai-iltana pääsin tutustumaan amerikkalaiseen baseballiin New York Yankees-Detroit Tigers pelissä. Olen varmaan joskus säännötkin osannut mutta aika vähän muistin, joten onneksi Lesley-Ann jaksoi kärsivällisesti selittää taulukkomerkintöjä, tilastoja jne. Hyvin paljon suomalaista pesäpallohan baseball itseasiassa muistuttaa mutta joillain poikkeuksilla. Tarkoituksena oli tavata LA, Maybel ja Aaron ensin päivällisen merkeissä mutta en saanut LAta millään puhelimella kiinni, koska tältä oli puheaikapuhelimessa loppu. Ja koska syystä jota en vieläkään ymmärrä, Amerikassa joutuu maksamaan myös vastaanotettuista puheluista ja tekstiviesteistä, en saanut millään yhteyttä Leslieen. Onneksi meillä oli varasuunnitelma ja olimme sopineet tapaavamme viimeistään varttia vajaa lipunmyyntiluukulla oli tapasimme onnellisesti siellä. Tähän mennessä sovitut tapaamisajat Leslien kanssa ovat heittäneet järjestäen häränpyllyä! Tänään olemme menossa syömään Greenwhich Villageen ja Blind Tiger-olutbaariin, jonka Time Out-lehti on äänestänyt parhaaksi New Yorkissa. Jos vaikka edes tänään onnistuisi :)
Stadionin ulkopuolella meille kaupitteli lippuja isä ja poika, joiden seurueesta (kausilipunhaltijoita) oli neljä estynyttä tulemaan paikalle. Olin hieman epäluuloinen koko asian suhteen (black market lippuja jne...) mutta muut olivat mielissään, joten ajattelin vain että samapa tuo, 25 dollaria se vain sitten on. Kaikki kuitenkin oli ihan kunnossa ja saimme 50 dollarin paikkaliput 25 dollariin! Istuimme ykköspesän kohdalla, aika hattuhyllyllä mutta pelin näki silti mainiosti. Vanhalla Yankee-stadionilla pelataan nyt viimeistä kautta "talossa, joka Babe Ruth rakensi", sillä seuraavalle kaudelle Yankees siirtyy aivan viereen nousevaan upouuteen stadioniin. Tilaisuuden kunniaksi söimme mini Babe Ruth -suklaapatukat.
Itse peli oli ensimmäiset kolme vuoroparia mielenkiintoinen. Keväinen New York vain on vielä iltaisin kovin kylmä emmekä olleet varautuneet, kuten kaikki muut, talvitakein, kaulahuivein ja viltein peliin. Noora luovutti kolmannen vuoroparin jälkeen, ja lähti kotiin tulikuumaan suihkuun. Me muut jaksoimmen kuudennen vuoroparin loppuun. Peli oli ihan hirvittävän hidas tällä kertaa; kuudennen vuoroparin loppuun mennessä aikaa oli kulunut 3 tuntia, ja vielä neljä vuoroparia jäljellä! Sitä paitsi Yankees oli 6-2 häviöllä, joten päätimme lähteä loputkin kotiin ja lämpimään. Pelin lopputuloksen katsoin aamulla netistä, 6-4 Detroitille. Muuten tunnelma stadionilla oli oikein mahtava ja lämpimänä kesäiltana menen varmasti uudestaan.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Drinkkejä ja designer-kenkiä
Lauantaina olin sopinut tapaavani Lotan kandalaisen ystävän Lesley-Annin, joka on New Yorkissa suorittamassa lääkäriopintoihinsa kuuluvaa kliinistä harjoittelua syöpätautien kliniikalla. Sovimme tapaavamme Times Squarella Hard Rock Cafen kohdalla. Kotikulmilta lähtevä L juna oli peruttu, joten joudun juoksemaan muutaman korttelin päähän Union Squarelle vaihtaakseni oikeaan metroon. Jotenkin onnistuin ryssimään lisäksi reittikartan siten, että päädyin W 57streetille W 43st sijaan. Hmph. Lähetin Leslielle viestin että olen myöhässä. 45 minuuttia myöhässä saavun vihdoin Hard Rock Cafelle ja LA onnistuu bongaamaan meidät helposti, koska solkotan Nooran kanssa Suomea. Siinä vaiheessa käy ilmi, että lähettämäni tekstiviestit eivät ole koskaan menneet perille ja LA ja hänen poikaystävänsa ovat seisoskelleen tyhjän pantteina 45 min odottaen milloin suvaitsen saapua. Äh.
No hankalasta alusta huolimatta suuntaamme kohti Birdlandia, joka on varmasti tunnetuin jazaklubi New Yorkissa ja jossa mm. Charlie Parker on aloittanut uransa. Se on tietenkin aivan täynnä, vapaita paikkoja vain baarissa ja sisäänpääsy 40 dollaria. Päätämme jatkaa matkaa....Hinta ko. klubiin vaihtelee esiintyjästä riippuen ja on halvimmillaan 20 dollaria, johon saattaisi tämänkin harjoittelijan palkka riittää. Täytyy siis ottaa revanssi. Päädymme lopulta the Celtic Pubiin syömään, juomaan ja tutustumaan. Ilta sujuu vallan mukavissa merkeissä, jatkamme vielä the House of Brews nimiseen pubiin jossa on tuhottomasti erilaisia oluita. Jesh. Kahdentoista jälkeen alkaa tuntua siltä, että yhden jos toisenkin olisi hyvä mennä kotiin nukkumaan :) Sovimme kuitenkin, että ensi viikolla mennään Yankees-pelia seuraamaan, jos vain saamme liput jostain.
Tänään lähdin Nooran kanssa Brooklyniin shoppailemaan Century 21st nimiseen designer discount storeen. Voi mitä kaikkea siellä oli ja millaisin alennuksin!!! Kuun tässä vaiheessa en oikein uskaltanut kamalasti shoppailla, joten mukaan tarttuivat vain 27 dollarin Calvin Kleinin mustat shortsit ja yksi kesähattu. Mutta sieltä olisi saanut Ralph Laurenin vaaleanpunaisen silkkimekon satasella, Emilio Puccin hameita parilla sataa jne. Kalliitahan nuo vielä ovat, mutta murto-osa alkuperäisestä hinnasta.
Ihastuin varsinkin näihin Betsey Johnsonin kenkiin, jotka on todennäköisesti pakko palata hakemaan, vaikka korkoa niissä onkin niin paljon että kävely tuskin tulee kuuloonkaan. Vain kuusikymmentä dollaria, lähtöhinnan ollessa 180!!! Ah, mikä shoppailutaivas. Kenkien kanssa on kuitenkin odoteltava a) palkkaa ja b) sitä että noin kymmenen vesikelloa jaloissa häipyvät, sillä sitä ennen on turha kokeilla mitään kenkiä. Täällä on todella tultu kävelyä hurjasti, ja jokainen pari kenkiä aiheuttaa hiertymän uuteen paikkaan, joten olen kuluttanut jo kaksi pakettia rakkolaastaria. Toivottavasti kenkät vain säilyvät hyllyssä siihen asti, että saan jalkani kuntoon....
No hankalasta alusta huolimatta suuntaamme kohti Birdlandia, joka on varmasti tunnetuin jazaklubi New Yorkissa ja jossa mm. Charlie Parker on aloittanut uransa. Se on tietenkin aivan täynnä, vapaita paikkoja vain baarissa ja sisäänpääsy 40 dollaria. Päätämme jatkaa matkaa....Hinta ko. klubiin vaihtelee esiintyjästä riippuen ja on halvimmillaan 20 dollaria, johon saattaisi tämänkin harjoittelijan palkka riittää. Täytyy siis ottaa revanssi. Päädymme lopulta the Celtic Pubiin syömään, juomaan ja tutustumaan. Ilta sujuu vallan mukavissa merkeissä, jatkamme vielä the House of Brews nimiseen pubiin jossa on tuhottomasti erilaisia oluita. Jesh. Kahdentoista jälkeen alkaa tuntua siltä, että yhden jos toisenkin olisi hyvä mennä kotiin nukkumaan :) Sovimme kuitenkin, että ensi viikolla mennään Yankees-pelia seuraamaan, jos vain saamme liput jostain.
Tänään lähdin Nooran kanssa Brooklyniin shoppailemaan Century 21st nimiseen designer discount storeen. Voi mitä kaikkea siellä oli ja millaisin alennuksin!!! Kuun tässä vaiheessa en oikein uskaltanut kamalasti shoppailla, joten mukaan tarttuivat vain 27 dollarin Calvin Kleinin mustat shortsit ja yksi kesähattu. Mutta sieltä olisi saanut Ralph Laurenin vaaleanpunaisen silkkimekon satasella, Emilio Puccin hameita parilla sataa jne. Kalliitahan nuo vielä ovat, mutta murto-osa alkuperäisestä hinnasta.
Ihastuin varsinkin näihin Betsey Johnsonin kenkiin, jotka on todennäköisesti pakko palata hakemaan, vaikka korkoa niissä onkin niin paljon että kävely tuskin tulee kuuloonkaan. Vain kuusikymmentä dollaria, lähtöhinnan ollessa 180!!! Ah, mikä shoppailutaivas. Kenkien kanssa on kuitenkin odoteltava a) palkkaa ja b) sitä että noin kymmenen vesikelloa jaloissa häipyvät, sillä sitä ennen on turha kokeilla mitään kenkiä. Täällä on todella tultu kävelyä hurjasti, ja jokainen pari kenkiä aiheuttaa hiertymän uuteen paikkaan, joten olen kuluttanut jo kaksi pakettia rakkolaastaria. Toivottavasti kenkät vain säilyvät hyllyssä siihen asti, että saan jalkani kuntoon....
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Ja sitten siitä sosiaalisesta puolesta
Viikko takana!
Perjantaisin täällä on harkkareille after work -istumisia, ja tällä kertaa tungimme toisen harkarin Nooran kanssa sihteeristön after work tilaisuuteen Trump Towerin World Bariin, jossa tarjolla oli ilmaista pikku purtavaa ja (itse kustannettavaa) virvoketta. Tarjolla oli juustoja, oliiveja, minibruchettoja, minirapukakkuja, miniminisushia....mmmm. Varsinaisesti tilaisuus oli sihteeristön harjoittelijoille mutta sihteeristössä harjoittelua suorittavan suomalaisen Lauran kautta pääsimme kekkereihin mukaan. Pääsin jopa jakamaan käyntikorttiani (Oikeesti, mulla on käyntikortti! Jossa lukee että Junior Adviser eikä Intern). No juu, siellä me sitten minglailtiin sihteeristön kansainvälisen porukan kanssa ja vaihdettiin kokemuksia. Sain myös perjantaina oman kulkulupani ja sen valokuvassa näytän aikalailla siltä miltä pitääkin: ihan täpinöissään olevalta :) No ainakin vartioille tulee hyvä mieli kun ne sitä katselee.
Trump Towerista jatkoimme Nooran kanssa meille sen verran että piipahdin kotona kastelemassa vuokranantajan kukkaset, sillä hän on viikonlopun reissussa Nashvillessä. Kotiin tultuani pöydällä oli lappu, jossa luki että toinen kämppikseni Laura on lähtenyt viikonlopuksi kotiin, joten asunto on minun, all mine, koko viikonlopun. Mahtavaa.
Jatkoimme matkaa Lower East Sidelle Annan, siis sen kolmannen edustunston harkkarin kanssa, ja Anna paineli eteenpäin todella uskottavasti kohti baaria johon olimme menossa. Paitsi että Annalla on vielä surkeampi suuntavaisto kuin minulla! Päädyimme lopulta puolen tunnin kuluttua Little Italyn alueelle, joka on kyllä jossain aivan muualla kuin minne olimme matkalla. Päätimme luovuttaa ja palata samaa reittiä takaisin. Menimme istumaan hetkeksi baariin, joimme lasit viiniä ja sitten Nooran olikin kiiruhdettava pikkuhiljaa kotia päin, sillä kello oli puolenyön paikkeilla ja viimeiset metrot Brooklyniin menossa.
Anna asuu ihan mun naapurissani siinä East Villagessa, joten päätimme jatkaa vielä baarikierrosta hetken aikaa ja menimme the Ruff Clubille, joka on lähinnä Hard Core versio Dynamosta (eli siis uskomattoman rähjäinen mutta cozy). Musiikki oli loistavaa, meinikin kuin kotibileissä mutta porukka aika nuorta ja alhaalla ilma oli todella huono. Jokin aikaa kituuttelimme kuitenkin sitkeästi tanssilaittialla, sitten piipahdimme vielä Organic Grill nimisessä baarissa (josta Anna kertoi saavan mainiota ruokaa) ja sitten snägärin kautta kotiin. Kotikulmilla on mahtava grilli nimeltään Papaya Dog, josta sain parhaan hampurilaisen varmaan ikinä! Anna otti lisäksi ranskikset, jotka olivat ronskeja kotikutoisia isoja tikkuja. Nam. Luulen, että Papaya Dogista tulee mun vakkari yösnägäri.
Papaya Dogissa meitä tuli jututtamaan poika, joka kyseli kamalan kiinnostuneesti mitä kieltä puhumme ja riemastui kuullessaan että suomea. Poika on menossa syyskuussa Tukholmaan lomalle "Man, I haven't been anywhere outside of the US and you know I want to travel and stuff!" Ja valitsit sitten Ruotsin :) No joo, huvinsa kullakin. Ei mulla toki mitään Tukholmaa vastaan ole, se vain vaikuttaa näin suomalaisnäkökulmasta ehkä hieman vähemmän eksoottiselta kuin mitä se tälle paljasjalkaiselle jenkille on.
Tänään on tarkoitus lähteä vielä syömään Lauran kanssa ja illalla Lotan ystävän Lesley-Annin kanssa drinkeille/jazzklubille jne. Lesley-Annia en ole vielä koskaan tavannut, Lotta vain oli maininnut, että minäkin olen Nykissä parhaillaan ja siitä riemastuneena päätimme että asiallehan on tehtävä jotain. Lesley-Ann on Kandasta suorittamassa lääkiksen kliinistäharjoittelua New Yorkissa ja on täällä vielä pari viikkoa.
Joten illalla kutsuu taas Manhattanin yöelämä.
Perjantaisin täällä on harkkareille after work -istumisia, ja tällä kertaa tungimme toisen harkarin Nooran kanssa sihteeristön after work tilaisuuteen Trump Towerin World Bariin, jossa tarjolla oli ilmaista pikku purtavaa ja (itse kustannettavaa) virvoketta. Tarjolla oli juustoja, oliiveja, minibruchettoja, minirapukakkuja, miniminisushia....mmmm. Varsinaisesti tilaisuus oli sihteeristön harjoittelijoille mutta sihteeristössä harjoittelua suorittavan suomalaisen Lauran kautta pääsimme kekkereihin mukaan. Pääsin jopa jakamaan käyntikorttiani (Oikeesti, mulla on käyntikortti! Jossa lukee että Junior Adviser eikä Intern). No juu, siellä me sitten minglailtiin sihteeristön kansainvälisen porukan kanssa ja vaihdettiin kokemuksia. Sain myös perjantaina oman kulkulupani ja sen valokuvassa näytän aikalailla siltä miltä pitääkin: ihan täpinöissään olevalta :) No ainakin vartioille tulee hyvä mieli kun ne sitä katselee.
Trump Towerista jatkoimme Nooran kanssa meille sen verran että piipahdin kotona kastelemassa vuokranantajan kukkaset, sillä hän on viikonlopun reissussa Nashvillessä. Kotiin tultuani pöydällä oli lappu, jossa luki että toinen kämppikseni Laura on lähtenyt viikonlopuksi kotiin, joten asunto on minun, all mine, koko viikonlopun. Mahtavaa.
Jatkoimme matkaa Lower East Sidelle Annan, siis sen kolmannen edustunston harkkarin kanssa, ja Anna paineli eteenpäin todella uskottavasti kohti baaria johon olimme menossa. Paitsi että Annalla on vielä surkeampi suuntavaisto kuin minulla! Päädyimme lopulta puolen tunnin kuluttua Little Italyn alueelle, joka on kyllä jossain aivan muualla kuin minne olimme matkalla. Päätimme luovuttaa ja palata samaa reittiä takaisin. Menimme istumaan hetkeksi baariin, joimme lasit viiniä ja sitten Nooran olikin kiiruhdettava pikkuhiljaa kotia päin, sillä kello oli puolenyön paikkeilla ja viimeiset metrot Brooklyniin menossa.
Anna asuu ihan mun naapurissani siinä East Villagessa, joten päätimme jatkaa vielä baarikierrosta hetken aikaa ja menimme the Ruff Clubille, joka on lähinnä Hard Core versio Dynamosta (eli siis uskomattoman rähjäinen mutta cozy). Musiikki oli loistavaa, meinikin kuin kotibileissä mutta porukka aika nuorta ja alhaalla ilma oli todella huono. Jokin aikaa kituuttelimme kuitenkin sitkeästi tanssilaittialla, sitten piipahdimme vielä Organic Grill nimisessä baarissa (josta Anna kertoi saavan mainiota ruokaa) ja sitten snägärin kautta kotiin. Kotikulmilla on mahtava grilli nimeltään Papaya Dog, josta sain parhaan hampurilaisen varmaan ikinä! Anna otti lisäksi ranskikset, jotka olivat ronskeja kotikutoisia isoja tikkuja. Nam. Luulen, että Papaya Dogista tulee mun vakkari yösnägäri.
Papaya Dogissa meitä tuli jututtamaan poika, joka kyseli kamalan kiinnostuneesti mitä kieltä puhumme ja riemastui kuullessaan että suomea. Poika on menossa syyskuussa Tukholmaan lomalle "Man, I haven't been anywhere outside of the US and you know I want to travel and stuff!" Ja valitsit sitten Ruotsin :) No joo, huvinsa kullakin. Ei mulla toki mitään Tukholmaa vastaan ole, se vain vaikuttaa näin suomalaisnäkökulmasta ehkä hieman vähemmän eksoottiselta kuin mitä se tälle paljasjalkaiselle jenkille on.
Tänään on tarkoitus lähteä vielä syömään Lauran kanssa ja illalla Lotan ystävän Lesley-Annin kanssa drinkeille/jazzklubille jne. Lesley-Annia en ole vielä koskaan tavannut, Lotta vain oli maininnut, että minäkin olen Nykissä parhaillaan ja siitä riemastuneena päätimme että asiallehan on tehtävä jotain. Lesley-Ann on Kandasta suorittamassa lääkiksen kliinistäharjoittelua New Yorkissa ja on täällä vielä pari viikkoa.
Joten illalla kutsuu taas Manhattanin yöelämä.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Satunnaisia huomioita
1. Amerikassa on ilmeisesti soveliasta mennä varvasläpysköissä melkein minne vain. Uusi kansallisasu. Ravintolaan, teatteriin, minne vain.
2. Huhupuheet töykeistä newyorkilaisista ovat täysin puppua, tai siis ainakin tähän mennessä. Lentokentältä Manhattanille kuskannut taksikuski oli valtavan mukava ja avulias, edustuston ala-aulan vahtimestari käytti tänään ainakin 15 minuuttia kertoen saapujalle kaikki sisäpiiriniksit New Yorkin menoihin: mistä lehdestä saa parhaat tiedot, miltä nettisivulta voi löytää uskomattoman halvalla keikkalippuja, miltä nettisivulta saa parhaat ravintolavinkit.
3. Edellisen kerran asuin Yhdysvalloissa 15-vuotta sitten. 15 vuoden jälkeenkin näköjään olen kaivannut jotain asioita, joita ei saa kuin Amerikasta. Tavalleni uskollisena ne ovat lähinnä elintarvikkeita. Olen jo ostanut kaapin täyteen Poptartseja , jotka on tarkoitettu lapsille ja jotka ovat pelkkää sokeria ja säilöntäaineita. Olen nähnyt unta maapähkinävoita sisätävistä Reese's Peanut Butter Cupseja ja ostin ensimmäiset heti lentokentältä. Onneksi niitä saa Briteistäkin, eli ihan 15 vuotta ei ole ehtinyt kulua viime tapaamisesta. Muita riemunkiljahduksia ovat aihuttaneet Noxema kasvojenpuhdistusaine, Neutrogenan meikit, Ben & Jerry's jäätelö (jota tosin saa nykyään Suomestakin mutta ei jokaista sorttia).
4. Täällä on kaikki suurta, oravatkin. Tuossa pihalla juoksentelee tusinoittain oravia, jotka ovat hyvinsyöneen pulun kokoisia!
5. Täällä myös puhelun vastaanottaja maksaa kännykkään tulevasta puhelusta, omituista.
6. Paavin vierailu New Yorkiin oli aivan järjettömän suuri juttu, täällä tuli jatkuvalla syötöllä lähetystä paavin liikkeistä, suorassa lähetyksessä seurattiin paavin autoa, the Pope Mobilea. Ihan oikeesti, sen nimi oli the Pope Mobile!
7. Kaikki naiset kulkee täällä työmatkan lenkkareissa ja jakkupuvussa. Vasta töissä vaihdetaan ne punapohjaiset, 15 sentin työkorkkarit jalkaan, joilla ei juurikaan voi kävellä vaan keikutella kenkää varpailla samalla kun istuu työtuolilla. Ja kun sanon lenkkarit niin en puhu mistään siisteistä tennareista vaan ihan kunnon juoksutossuista. Olisin voinut minäkin jättää kävelykengät ostamatta ja pakannut mukaan kuluneet lenkkarini, olisin sopinut joukkoon vallan mainiosti!
2. Huhupuheet töykeistä newyorkilaisista ovat täysin puppua, tai siis ainakin tähän mennessä. Lentokentältä Manhattanille kuskannut taksikuski oli valtavan mukava ja avulias, edustuston ala-aulan vahtimestari käytti tänään ainakin 15 minuuttia kertoen saapujalle kaikki sisäpiiriniksit New Yorkin menoihin: mistä lehdestä saa parhaat tiedot, miltä nettisivulta voi löytää uskomattoman halvalla keikkalippuja, miltä nettisivulta saa parhaat ravintolavinkit.
3. Edellisen kerran asuin Yhdysvalloissa 15-vuotta sitten. 15 vuoden jälkeenkin näköjään olen kaivannut jotain asioita, joita ei saa kuin Amerikasta. Tavalleni uskollisena ne ovat lähinnä elintarvikkeita. Olen jo ostanut kaapin täyteen Poptartseja , jotka on tarkoitettu lapsille ja jotka ovat pelkkää sokeria ja säilöntäaineita. Olen nähnyt unta maapähkinävoita sisätävistä Reese's Peanut Butter Cupseja ja ostin ensimmäiset heti lentokentältä. Onneksi niitä saa Briteistäkin, eli ihan 15 vuotta ei ole ehtinyt kulua viime tapaamisesta. Muita riemunkiljahduksia ovat aihuttaneet Noxema kasvojenpuhdistusaine, Neutrogenan meikit, Ben & Jerry's jäätelö (jota tosin saa nykyään Suomestakin mutta ei jokaista sorttia).
4. Täällä on kaikki suurta, oravatkin. Tuossa pihalla juoksentelee tusinoittain oravia, jotka ovat hyvinsyöneen pulun kokoisia!
5. Täällä myös puhelun vastaanottaja maksaa kännykkään tulevasta puhelusta, omituista.
6. Paavin vierailu New Yorkiin oli aivan järjettömän suuri juttu, täällä tuli jatkuvalla syötöllä lähetystä paavin liikkeistä, suorassa lähetyksessä seurattiin paavin autoa, the Pope Mobilea. Ihan oikeesti, sen nimi oli the Pope Mobile!
7. Kaikki naiset kulkee täällä työmatkan lenkkareissa ja jakkupuvussa. Vasta töissä vaihdetaan ne punapohjaiset, 15 sentin työkorkkarit jalkaan, joilla ei juurikaan voi kävellä vaan keikutella kenkää varpailla samalla kun istuu työtuolilla. Ja kun sanon lenkkarit niin en puhu mistään siisteistä tennareista vaan ihan kunnon juoksutossuista. Olisin voinut minäkin jättää kävelykengät ostamatta ja pakannut mukaan kuluneet lenkkarini, olisin sopinut joukkoon vallan mainiosti!
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
Ensimmäiset työpäivät takana
Tiistai-ilta ja kaksi työpäivää takana. Työt alkaneet oikein mukavasti, olen jo kirjoitellut pari asiakirjaakin erinäisitä päätöslauselmista, tutustunut suurimpaan osaan edustuston väestä ja käynyt tutustumassa YK:n tiloihin. Konferenssihuoneet ovat valtavia ja YK itsessään melko sokkeloinen, joten aikaa saa varmasti kulumaan ennenkuin siellä tiensä mutkitta löytää. Enimmäkseen olen kuitenkin lueskellut taustamateriaalia, varsinaisesti hoppu alkaa vasta kun pääsen osallistumaan kokouksiin mutta niihin tarvitsen kulkuluvan ja se tulee vasta viikon lopulla. Torstaina osallistun kuitenkin yhteen kokoukseen, oli kulkulupaa tai ei, pääsen toisen työtekijän siivellä sisään.
Täällä alkoi maanantaina alkoi alkuperäiskansojen foorumi ja YK:n lähistöllä onkin vilistänyt jos jonkin näköistä kansallispukua. Tänäänkin käveli vastaan saamelaistyyppisiä asuja Kanadasta ja afrikkalaisia heimopukuja. Ja ihmisiä niiden sisällä tietenkin myös :)
Työkseni avustan ulkoasiainsihteeriä ECOSOC-sektorin (talous ja sosiaalinen sektori) ja II komitean asioissa. Vastuualueinani ovat kestävä kehitys, humanitaarinen apu, pakolaiset (siltä osin kun niihin liittyvät humanitaariset asiat, ihmisoikeudet kuuluvat III komiteaan), tietoyhteiskunta ja ympäristöasiat. Lisäksi teen mahdollisesti valtio-opin kanditutkielmaani liittyen seurantaa ilmastoasioissa, olinkin onnistunut poimimaan jo siihen työhön ajankohtaisen jutun täällä. Mutta on mahtavaa päästä soveltamaan omaa työtään ihan käytännössäkin, eikä se jää vain omaksi akateemiseksi kuriositeetikseni. Lähinnä työtehtäväni kuitenkin käsittävän kokouksiin osallistumista ja niistä raportointia ulkoasiainministeriölle.
Asuntoni sijaitsee varsin inhimillisen matkan päässä YK:lta. Matkaa töihin on noin 3,5 km ja tähän mennessä olen työmatkat kävellyt kumpaankin suuntaan. Uudet, hienot kävelykenkäni ovat vain, ikävä kyllä, aiheuttaneet jonkin verran vesikelloja, joten rakkolaastaria on kulunut jo toista pakettia. Ajattelin kyllä ostaa julkisen liikenteen kuukausikortin lähiaikoina, sillä kertalippujen osto on aika kallista pidemmän päälle ja bussi menisi ihan kodin vierestä suoraan työpaikan ovelle. Samalla saisi aamulla nukkua hieman pidempään, nyt työmatkaan hurahtaa melkein 40 minuttia suuntaansa. Kauniina aamuna on tosin mukava kävellä töihin. Taidan olla tosin vielä osittain Suomen ajassa, olen herännyt täällä ihan tikkana ilman herätyskelloa jo kello 6.10, täysin ennenkuulumatonta.
Olen kehittänyt jo itselleni pari rutiiniakin. Aamulla poikkean Starbucksin kautta ja otan mukaani Grande Americanon, eli ison, vedellä jatketun espresson. Iltapäivällä töiden jälkeen olen kierrellyt kaupoissa hyllyhaaveilemassa, en varsinaisesti ole ostanut vielä mitään, pois lukien muutamia hygieniatuotteita.
Viikonloppuna olemme menossa kahden muun harjoittelijan kanssa katsomaan suurkaupugin yöelämää ja torstaina menen yhden YK:n sihteeristössä harjoitteluaan tekevän tytön kanssa YK-sihteeristön after work häppäreille. Tämän tai ensi viikon aikana olisi vielä tarkoitus mennä erään kaverin kaverin kanssa syömään. Eli sosiaalinen puolikin alkaa olla pikku hiljaa reilassa. Vielä kun olisi joku pohjaton kaivo, josta ammentaa käteisvaroja, josta sosiaalinen elämä katetaan....
Täällä alkoi maanantaina alkoi alkuperäiskansojen foorumi ja YK:n lähistöllä onkin vilistänyt jos jonkin näköistä kansallispukua. Tänäänkin käveli vastaan saamelaistyyppisiä asuja Kanadasta ja afrikkalaisia heimopukuja. Ja ihmisiä niiden sisällä tietenkin myös :)
Työkseni avustan ulkoasiainsihteeriä ECOSOC-sektorin (talous ja sosiaalinen sektori) ja II komitean asioissa. Vastuualueinani ovat kestävä kehitys, humanitaarinen apu, pakolaiset (siltä osin kun niihin liittyvät humanitaariset asiat, ihmisoikeudet kuuluvat III komiteaan), tietoyhteiskunta ja ympäristöasiat. Lisäksi teen mahdollisesti valtio-opin kanditutkielmaani liittyen seurantaa ilmastoasioissa, olinkin onnistunut poimimaan jo siihen työhön ajankohtaisen jutun täällä. Mutta on mahtavaa päästä soveltamaan omaa työtään ihan käytännössäkin, eikä se jää vain omaksi akateemiseksi kuriositeetikseni. Lähinnä työtehtäväni kuitenkin käsittävän kokouksiin osallistumista ja niistä raportointia ulkoasiainministeriölle.
Asuntoni sijaitsee varsin inhimillisen matkan päässä YK:lta. Matkaa töihin on noin 3,5 km ja tähän mennessä olen työmatkat kävellyt kumpaankin suuntaan. Uudet, hienot kävelykenkäni ovat vain, ikävä kyllä, aiheuttaneet jonkin verran vesikelloja, joten rakkolaastaria on kulunut jo toista pakettia. Ajattelin kyllä ostaa julkisen liikenteen kuukausikortin lähiaikoina, sillä kertalippujen osto on aika kallista pidemmän päälle ja bussi menisi ihan kodin vierestä suoraan työpaikan ovelle. Samalla saisi aamulla nukkua hieman pidempään, nyt työmatkaan hurahtaa melkein 40 minuttia suuntaansa. Kauniina aamuna on tosin mukava kävellä töihin. Taidan olla tosin vielä osittain Suomen ajassa, olen herännyt täällä ihan tikkana ilman herätyskelloa jo kello 6.10, täysin ennenkuulumatonta.
Olen kehittänyt jo itselleni pari rutiiniakin. Aamulla poikkean Starbucksin kautta ja otan mukaani Grande Americanon, eli ison, vedellä jatketun espresson. Iltapäivällä töiden jälkeen olen kierrellyt kaupoissa hyllyhaaveilemassa, en varsinaisesti ole ostanut vielä mitään, pois lukien muutamia hygieniatuotteita.
Viikonloppuna olemme menossa kahden muun harjoittelijan kanssa katsomaan suurkaupugin yöelämää ja torstaina menen yhden YK:n sihteeristössä harjoitteluaan tekevän tytön kanssa YK-sihteeristön after work häppäreille. Tämän tai ensi viikon aikana olisi vielä tarkoitus mennä erään kaverin kaverin kanssa syömään. Eli sosiaalinen puolikin alkaa olla pikku hiljaa reilassa. Vielä kun olisi joku pohjaton kaivo, josta ammentaa käteisvaroja, josta sosiaalinen elämä katetaan....
tiistai 22. huhtikuuta 2008
New York, New York
Täällä ollaan, suuressa maailmassa!
Matka kesti noin neljätoista tuntia, josta kaksi tuntia istuin tyhjänpanttina koneessa sekä Helsingissä että Heatrow'lla, koska Heatrow'n vitosterminaalia ei toimi edelleenkään siten kun pitäisi. Pöh. Huolimatta kahden ja puolen tunnin vaihtoajasta Heatrowlla (joka siis kutistui 1,5 h:ksi), jouduin juoksemaan aika lailla täyttä juoksua ehtiäkseni koneeseen. Heathrow on iso kenttä ja terminaalista toiseen vaihtaminen on melkoisen aikaa vievää. Lisäksi jouduin Briteissä uudelleen turvatarkastukseen, joka vei tietenkin oman aikansa. Koin olevani suuremman luokan kriminaali, matkatavarani läpivalaistiin kahdesti sekä Hesassa että Lontoossa ja Virgin Atlanticin odotteluaulassa. En toki ollut mikään poikkeus, mutta aika rankaksi on tämä lentomatkustaminen tehty.
Virgin Airin lento Lontoosta New Yorkiin oli puolityhjä, joten sain istua yksinäisessä ylhäisyydessäni ikkunapaikallani koko matkan. Kaiken lisäksi koneen henkilökunta oli laskenut turistiluokassa matkustavien määrän väärin ja lämmin ruoka pääsi loppumaan meiltä muutamalta takarivissä istuvalta...joten saimme business-luokan sapuskat (jotka eivät kyllä rehellisyyden nimissä olleet kovin kummoisia, ihan hyviä kylläkin).
Pitkän matkan lennot ovat aikalailla muuttuneet siitä kun olen viimeeksi Atlantin ylittänyt vuonna 1994: nyt jokaisella oli oma tv-ruutu edessä istuvan tuolin selässä, ja sieltä saattoi katsella elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja ja musiikkivideota, seikkailla netissä, soittaa vaikka kotiin (tosin maksusta) tai pelata kaikenlaisia pelejä. Katsoin tyytyväisenä yhden leffan (Juno), pari jaksoa Simpsoneita ja pari Frasieria ja sitten alkoikin väsymys painaa.
Virginillä olikin hieman vapaamuotoisemmat kuulutukset lennon aikana, vai mitä sanotte näistä:
Please remember that this is a non-smoking flight. Should you forget there are plenty of signs all around the aircraft to remind you.
Ladies and gentlemen, before leaving the aircraft please make sure that you have all your personal belongings such as wallets, personal stereos and small children with you.
Väsyneenä kello puoli kuusi Suomen aikaa pääsin lopulta hotellille, jossa minua odotti aivan mahtava hotellihuone. Suuri ja tilava huone, pikku shamppoo yms pullot, kahdet kahvit keitettäväksi ja VALTAVA sänky. Siis oikeasti varmaan 2 m leveä ja ulottui minua vyötäröön asti. Siihen piti oikein hypätä!!! Hotelliolosuhteet jenkit ovat aina osanneet hyvin.
Aamupala oli, hmm, amerikkalainen. Donitseja, wienereitä, muffinsseja... Mutta myös paahtoleipää hillon ja pähkinävoin kera, puuroa, hyvää kahvia (mikä on TODELLA harvinaista jenkeissä, olen juonut sellaista kuravettä, että oksat pois), paistettua kananmunaa, makkarapihvejä (???) ja sen sellaista. Ja tarjoiltiin STYROKSILAUTASILTA, kertakäyttöisiltä! Ihan uskomatonta. Ottaen huomioon, että New Yorkissa kuitenkin harrastetaan kierrätystä ja että kyseessä oli muuten todella mukava hotelli, niin kertakäyttöastioita en vain voi ymmärtää. Aamupalan jälkeen köllöttelin vielä hetken maailman mahtavimmassa sängyssä, ja sitten kohti Manhattania.
Kodikseni
kutsun tällä hetkellä huonetta, joka sijaitsee kolme makuuhuonetta käsittävässä asunnossa Stuyvesant Townissa. Stuyvensant Town on yksityinen asuntokompleksi, joka rakennettiin toisen maailman sodan jälkeen sodassa palvelleille sotilaille ja heidän perheilleen. Edelleen Stuyvesant Town on perheiden asuinalue, pienehkö puistokeidas keskellä kaupunkia, jonka alapuolella sijaitsee värikäs East Village ja yläpuolella luksusasuntoja käsittävä Gramercy Park. Töihin YK:n päämajaan on matkaa kolmisen kilometriä suorinta tietä 1 avenueta, joka rajaa Stuvesant Townin länsipuolen. Mun ikkunastani näkyy Chrysler Building, joka näyttää valaistuna iltataivasta vasten aika majasteettiselta.
Sunnuntaina pääsin tutustumaan New Yorkin metrojärjestelmään, joka on huomattavasti monimutkaisempi ja likaisempi kuin Lontoon vastaava. Ja myös hieman paranoidi. Metrossa kuulutettiin useaan otteeseen, että ottakaa huomioon, että poliisilla on oikeus satunnaisesti tarkastaa reput ja suuret "astiat" (containers).
Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Sain jo itselleni työpuhelimen, oman sopen, jossa kirjoittaa ja pari ensimmäistä työtehtävää. Kävin myös pomoni (henkilön, jonka avustajana toimin) kanssa tutustumass YK:n tiloihin, jotka ovat aika hulppeat. YK:n omassa ruokalassa syö edullisesti 3-4 dollarilla päivässä ja ainkin tämänpäiväinen ruoka oli varsin hyvää.
Rakennuksessa vilisi kansallispukuisia ihmisiä, sillä tänään alkoi ECOSOC-sektorin Indigenous Peoples konferenssi. Aamulla kadulla vastaan tuli mm. muutama inuiittipukuinen henkilö.
Eli alku hyvin kaikki hyvin :)
Matka kesti noin neljätoista tuntia, josta kaksi tuntia istuin tyhjänpanttina koneessa sekä Helsingissä että Heatrow'lla, koska Heatrow'n vitosterminaalia ei toimi edelleenkään siten kun pitäisi. Pöh. Huolimatta kahden ja puolen tunnin vaihtoajasta Heatrowlla (joka siis kutistui 1,5 h:ksi), jouduin juoksemaan aika lailla täyttä juoksua ehtiäkseni koneeseen. Heathrow on iso kenttä ja terminaalista toiseen vaihtaminen on melkoisen aikaa vievää. Lisäksi jouduin Briteissä uudelleen turvatarkastukseen, joka vei tietenkin oman aikansa. Koin olevani suuremman luokan kriminaali, matkatavarani läpivalaistiin kahdesti sekä Hesassa että Lontoossa ja Virgin Atlanticin odotteluaulassa. En toki ollut mikään poikkeus, mutta aika rankaksi on tämä lentomatkustaminen tehty.
Virgin Airin lento Lontoosta New Yorkiin oli puolityhjä, joten sain istua yksinäisessä ylhäisyydessäni ikkunapaikallani koko matkan. Kaiken lisäksi koneen henkilökunta oli laskenut turistiluokassa matkustavien määrän väärin ja lämmin ruoka pääsi loppumaan meiltä muutamalta takarivissä istuvalta...joten saimme business-luokan sapuskat (jotka eivät kyllä rehellisyyden nimissä olleet kovin kummoisia, ihan hyviä kylläkin).
Pitkän matkan lennot ovat aikalailla muuttuneet siitä kun olen viimeeksi Atlantin ylittänyt vuonna 1994: nyt jokaisella oli oma tv-ruutu edessä istuvan tuolin selässä, ja sieltä saattoi katsella elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja ja musiikkivideota, seikkailla netissä, soittaa vaikka kotiin (tosin maksusta) tai pelata kaikenlaisia pelejä. Katsoin tyytyväisenä yhden leffan (Juno), pari jaksoa Simpsoneita ja pari Frasieria ja sitten alkoikin väsymys painaa.
Virginillä olikin hieman vapaamuotoisemmat kuulutukset lennon aikana, vai mitä sanotte näistä:
Please remember that this is a non-smoking flight. Should you forget there are plenty of signs all around the aircraft to remind you.
Ladies and gentlemen, before leaving the aircraft please make sure that you have all your personal belongings such as wallets, personal stereos and small children with you.
Väsyneenä kello puoli kuusi Suomen aikaa pääsin lopulta hotellille, jossa minua odotti aivan mahtava hotellihuone. Suuri ja tilava huone, pikku shamppoo yms pullot, kahdet kahvit keitettäväksi ja VALTAVA sänky. Siis oikeasti varmaan 2 m leveä ja ulottui minua vyötäröön asti. Siihen piti oikein hypätä!!! Hotelliolosuhteet jenkit ovat aina osanneet hyvin.
Aamupala oli, hmm, amerikkalainen. Donitseja, wienereitä, muffinsseja... Mutta myös paahtoleipää hillon ja pähkinävoin kera, puuroa, hyvää kahvia (mikä on TODELLA harvinaista jenkeissä, olen juonut sellaista kuravettä, että oksat pois), paistettua kananmunaa, makkarapihvejä (???) ja sen sellaista. Ja tarjoiltiin STYROKSILAUTASILTA, kertakäyttöisiltä! Ihan uskomatonta. Ottaen huomioon, että New Yorkissa kuitenkin harrastetaan kierrätystä ja että kyseessä oli muuten todella mukava hotelli, niin kertakäyttöastioita en vain voi ymmärtää. Aamupalan jälkeen köllöttelin vielä hetken maailman mahtavimmassa sängyssä, ja sitten kohti Manhattania.
Kodikseni
kutsun tällä hetkellä huonetta, joka sijaitsee kolme makuuhuonetta käsittävässä asunnossa Stuyvesant Townissa. Stuyvensant Town on yksityinen asuntokompleksi, joka rakennettiin toisen maailman sodan jälkeen sodassa palvelleille sotilaille ja heidän perheilleen. Edelleen Stuyvesant Town on perheiden asuinalue, pienehkö puistokeidas keskellä kaupunkia, jonka alapuolella sijaitsee värikäs East Village ja yläpuolella luksusasuntoja käsittävä Gramercy Park. Töihin YK:n päämajaan on matkaa kolmisen kilometriä suorinta tietä 1 avenueta, joka rajaa Stuvesant Townin länsipuolen. Mun ikkunastani näkyy Chrysler Building, joka näyttää valaistuna iltataivasta vasten aika majasteettiselta.Sunnuntaina pääsin tutustumaan New Yorkin metrojärjestelmään, joka on huomattavasti monimutkaisempi ja likaisempi kuin Lontoon vastaava. Ja myös hieman paranoidi. Metrossa kuulutettiin useaan otteeseen, että ottakaa huomioon, että poliisilla on oikeus satunnaisesti tarkastaa reput ja suuret "astiat" (containers).
Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Sain jo itselleni työpuhelimen, oman sopen, jossa kirjoittaa ja pari ensimmäistä työtehtävää. Kävin myös pomoni (henkilön, jonka avustajana toimin) kanssa tutustumass YK:n tiloihin, jotka ovat aika hulppeat. YK:n omassa ruokalassa syö edullisesti 3-4 dollarilla päivässä ja ainkin tämänpäiväinen ruoka oli varsin hyvää.
Rakennuksessa vilisi kansallispukuisia ihmisiä, sillä tänään alkoi ECOSOC-sektorin Indigenous Peoples konferenssi. Aamulla kadulla vastaan tuli mm. muutama inuiittipukuinen henkilö.
Eli alku hyvin kaikki hyvin :)
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Viime hetken valmisteluja
Lähtö on perjantaina. Tehtäviä vielä:
1. muuttaa tavarat Turusta äidin ja isän luo Saloon,
2. muistaa irtisanoa kaikenlaiset sopimukset puhelimesta, sähköön ja internettiin,
3. katsoa n. 7 tuntia luentoja netistä kehitysmaatutkimuksen etäkurssia varten ja palauttaa kurssiin liittyvä työ
4. lukea ranskan tenttiin ja mielellään myös päästä tentistä läpi
5. tehdä, esittää ja palauttaa kehitysmaatutkimuksen projektityö, joka on vielä kovin kesken
6. selvittää mitä käy utu.fi osoitteelle opintojen keskeyttämisen aikana
7. mennä ystävien kanssa syömään sunnuntaina
8. vierailla kummitädin luona Raisiossa
9. vierailla mamman ja toisen kummitädin luona
10. siivota asunto
11. hoitaa kaikenmoisten luottamustoimien keskeneräiset asiat kuntoon
12. Urgh.
Väsy.
1. muuttaa tavarat Turusta äidin ja isän luo Saloon,
2. muistaa irtisanoa kaikenlaiset sopimukset puhelimesta, sähköön ja internettiin,
3. katsoa n. 7 tuntia luentoja netistä kehitysmaatutkimuksen etäkurssia varten ja palauttaa kurssiin liittyvä työ
4. lukea ranskan tenttiin ja mielellään myös päästä tentistä läpi
5. tehdä, esittää ja palauttaa kehitysmaatutkimuksen projektityö, joka on vielä kovin kesken
6. selvittää mitä käy utu.fi osoitteelle opintojen keskeyttämisen aikana
7. mennä ystävien kanssa syömään sunnuntaina
8. vierailla kummitädin luona Raisiossa
9. vierailla mamman ja toisen kummitädin luona
10. siivota asunto
11. hoitaa kaikenmoisten luottamustoimien keskeneräiset asiat kuntoon
12. Urgh.
Väsy.
torstai 10. huhtikuuta 2008
Vaatteita, kirjakaupantätejä ja kirjoja
Brrr. Pistin tänään haisemaan ihan hirveesti rahaa. Ostin itselleni nimittäin, osittain työpaikan vaatimuksien täyttämiseksi, itselleni jakkupuvun. Siis jakun, siihen kuuluvan hameen ja sitten vielä housut. Maksoi 300 e. Auau. Ei tuu halvaksi tää aikuistuminen ja työkokemuksen hankkiminen. Ja jos nyt vielä otetaan huomioon, että allekirjoittaneen paino saattaa helposti sahata +/- 10 kiloa, aika riskin tässä ottaa. Nyt siis EN SAA pienentyä, ainakaan paljoa. Eli siis suuntaan useasti The Cheese Cake Factoryyn, jonne eräs tuttavani kehotti ehdottomasti menemään, sieltä saa kuulemma ihan maailman suussa sulavinta juustokakkua. Niin siis sillä säälittävällä summalla, joka joka kuukausi palkasta käteen jää. No, ei jaksa surra.
Sitten ostin Rough Guide to New York -opuksen Akateemisesta. Olin siinä ihan rauhassa selailemassa eri vaihtoehtoja kun selän takaa kuuluu tiukka kirjastotätimäinen tivaus "Voinko auttaa?" (Lue: ensin maksetaan, sitten luetaan). Siinä sitten sopersin, että muuttoa pukkaa ja tarvitsen hyvän kirjan. Olisitte nähneet kuinka tädin ilme muuttui! "Ai voivoi, ihanaa, voi että minne, mitä, milloin, miksi, ihanaa, kuinka kauaksi aikaa, ihanaa...kyllä tämä kirja on siitä syystä paras että...mutta toisaalta...ja sitten olisi vielä tämä yksi, tutustu ihan rauhassa!" Musta tuntuu, että täti oli onnellisempi siitä, että sai myydä Nykiin työharjoitteluun lähtevälle kirjan kuin minä siitä että olen oikeasti ko. harjoittelua menossa suorittamaan. Oli se kyllä liikkis.
Viikonloppuna pitäisi sitten muuttaa. Olen kahdeksan vuoden opiskelujeni aikana muuttanut kymmenen kertaa. Kymmenen! Ja vieläkin mulla on aivan järjetön määrä materiaa, luulisi, että semi-nomadi elämä olisi osan edes karsinut mutta ei. En raaski luopua kirjoistani (ainakin 5 pahvilaatikollista, edit. 7)! Kun muutin omaan asuntoon yhdeksäntoista kesäisenä omistin 2 kirjaa: Bertin päiväkirjan ja Unelmat toteutuvat, Veronica, kummatkin yläasteella saamiani kirjoja. Toinen kertoo ruotsalaisesta teini-Bertistä, toinen balettitanssijan uraa hamuavasta Veronicasta. Nyt niitä on siis laatikoittain. Minun pennoseni ovat virranneet kirjakauppoihin.Jokaiseen kirjaan, jonka olen ostanut liittyy jokin tarina, tunne tai tapaus. Aberdeenissä luin epäillen Contemporary Literature -kurssin jälkeen Margaret Atwoodin tuotantoa, ja luin The Handmaid's Tale kirjan, joka teki sellaisen vaikutuksen ettei varmaan mikään kirja enää koskaan. Suljin kirjan ja istuin varmaan viisitoista minuuttia aivan hiljaa ja tuijotin kirjan kantta. Margaret Atwoodin The Blind Assassinin ostin Prahasta The Shakespeare & Co kaupasta kun olin vaihtovuoteni aikana AMää moikkaamassa vaihdossa Tsekeissä. Priceless. Pariisista ostin Orwellin The Animal Farmin, joka riipii vieläkin.
Mää vaan niiiiiin tykkään mun kirjoista :)
Sitten ostin Rough Guide to New York -opuksen Akateemisesta. Olin siinä ihan rauhassa selailemassa eri vaihtoehtoja kun selän takaa kuuluu tiukka kirjastotätimäinen tivaus "Voinko auttaa?" (Lue: ensin maksetaan, sitten luetaan). Siinä sitten sopersin, että muuttoa pukkaa ja tarvitsen hyvän kirjan. Olisitte nähneet kuinka tädin ilme muuttui! "Ai voivoi, ihanaa, voi että minne, mitä, milloin, miksi, ihanaa, kuinka kauaksi aikaa, ihanaa...kyllä tämä kirja on siitä syystä paras että...mutta toisaalta...ja sitten olisi vielä tämä yksi, tutustu ihan rauhassa!" Musta tuntuu, että täti oli onnellisempi siitä, että sai myydä Nykiin työharjoitteluun lähtevälle kirjan kuin minä siitä että olen oikeasti ko. harjoittelua menossa suorittamaan. Oli se kyllä liikkis.
Viikonloppuna pitäisi sitten muuttaa. Olen kahdeksan vuoden opiskelujeni aikana muuttanut kymmenen kertaa. Kymmenen! Ja vieläkin mulla on aivan järjetön määrä materiaa, luulisi, että semi-nomadi elämä olisi osan edes karsinut mutta ei. En raaski luopua kirjoistani (ainakin 5 pahvilaatikollista, edit. 7)! Kun muutin omaan asuntoon yhdeksäntoista kesäisenä omistin 2 kirjaa: Bertin päiväkirjan ja Unelmat toteutuvat, Veronica, kummatkin yläasteella saamiani kirjoja. Toinen kertoo ruotsalaisesta teini-Bertistä, toinen balettitanssijan uraa hamuavasta Veronicasta. Nyt niitä on siis laatikoittain. Minun pennoseni ovat virranneet kirjakauppoihin.Jokaiseen kirjaan, jonka olen ostanut liittyy jokin tarina, tunne tai tapaus. Aberdeenissä luin epäillen Contemporary Literature -kurssin jälkeen Margaret Atwoodin tuotantoa, ja luin The Handmaid's Tale kirjan, joka teki sellaisen vaikutuksen ettei varmaan mikään kirja enää koskaan. Suljin kirjan ja istuin varmaan viisitoista minuuttia aivan hiljaa ja tuijotin kirjan kantta. Margaret Atwoodin The Blind Assassinin ostin Prahasta The Shakespeare & Co kaupasta kun olin vaihtovuoteni aikana AMää moikkaamassa vaihdossa Tsekeissä. Priceless. Pariisista ostin Orwellin The Animal Farmin, joka riipii vieläkin.
Mää vaan niiiiiin tykkään mun kirjoista :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)