Vähän kummää

Niin ja olen myös ihan täysin hurahtanut tähän:
http://www.bikramyogachiswick.co.uk/about.html

Hullujen hommaa mutta saunaan tottuneelle suomalaiselle käy järkeen. Ihana olo jälkeenpäin!

Uusi asumus

..tai oikeastaan täällä on oltu jo kohta kuukauden verran. Aika juoksee. Kohta täytyy jo tilata lentoiliput ja suunnata nokka kohti Helsinki-Vantaata.

Lähipubista on pakko olla kuva Englannissa kun ollaan :)

Koti ulkoa....

...ja sisältä.

Vieraat ja Edaria

Ellu ja Joona käymässäEdinburghissa: parlamenttitaloa ulkoa ja sisältä

Kiivettiin myös Arthur's Seat kukkulalle, joka on Edinburgin korkein kohta





Ja yllä lisää Edinburghia

Paljon vieraita

Heinäkuu on kohta puolessa välissä! Aika humahtaa ihan kamalan kovaa vauhtia eteenpäin. Heinäkuu on ollut vierailijakuukausi ja sain vihdoinkin aikaiseksi hieman tututstuttua Lontoon museo- ja kulttuuritarjontaan, yksin ei tule oikein lähdettyä minnekään. Kuvia seuraa kunhan nettiyhteys hieman paranee. Vielä Annamari vierailevana tähtenä kuun vaihteessa. Jippii.

Paraikaa pakkaan ja siivoilen (nykyinen asunto menee remppaan) ja kiroilen sitä, miten paljon turhaa tavaraa voi kerääntyä kolmessa kuussa. Tulin tänne kahden kassin kanssa, ja lähden kahden kassin ja usean muovikassin kanssa. Ush.

Mitäs muuta? En ole vielä hävittänyt mitään, Kalevala-sormus (jonka en edes tiennyt olevan kadoksissa) löytyi kotoa piparipurkista :D Äiti motkotti...Puhelin hajosi, ja jouduin hankkimaan uuden. Se on nätti ja vaaleanpunainen. Nettiyhteys on yhtä kamala kuin ennenkin: joskus toimii, joskus ei.

Kävin Edinburgissa vieraillulla pari viikkoa sitten kaverin luona. (myös siitä kuvia seuraa) Edinburgh on hieno!! Ilma oli koko viikonlopun melko sateinen, mutta ihanan raikas ilma ja keskiaikaiset rakennukset korvasivat kyllä kaiken. Lontoon ilma on kamala: sen huomaa vasta kun lähtee muualle. Olin ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa aivan tukossa täällä, ja epäilin sen olevan allergiaa. Nyt olen kuitenkin melko varma, että kyseessä oli ilmansaasteet. Ei ole kai normaalia niistää päivästä toiseen harmaata limaa?!?!?

Yritän päästä vielä tällä reissulla ainakin Cambridgeen ja Oxfordiin viikonloppumatkalle, ehkäpä myös Brightoniin. Saapi nähdä. Vuokra nousee sen verran, että jostain on pakko tinkiä. Ehkäpä ihanista Marks and Spencerin salaateista (yhyyyy). Tai sitten reissaamisesta. Ehtiihän sitä toistekin. Sailan kanssa on kuitenkin pakko päästä vielä Aberdeenissa, vanhassa vaihtovuoden kaupungissa käymään. Voidaan tuntea itsemme ikälopuiksi uusien yliopisto-opiskelijoiden keskellä, jossei muuta...

Jaahas. Takasin pakaasien pariin. Vihaan muuttamista.

Arrrrggrg, lakko

Lontoon metro on tänään lakossa. En kulje metrolla töihin, joten periaatteessa se ei vaikuta elämääni muuten paitsi että ne täpötäydet metrovaunut tunkeutuvat minun busseihini, ja ihmiset tulevat omalla autolla töihin ja aiheuttavat järjettömiä liikenneruuhkia (siis normipäivänäkin täällä on ruuhkaa vaikka kuinka). Busseja oli n. 100 kpl ylimääräisissä vuoroissa, ja nämäkin ruuhkauttivat. Ja taksit joilla ihmiset kulkivat. Kotimatka linja-autossa kesti tänään noin 2 tuntia, kun se normaalisti ja nopeimmillaan menee 35 minuutissa!!! Nopeimmin oli päässyt varmaan pyörällä, kävellenkin olisin ollut kotona reilussa tunnissa. Luin autossa työkaverin antaman Gloria-lehden, ja lähes puolet Margaret Atwoodin Penelopiad kirjasta. Pääsin sentään toisessa bussissa istumaan, toisessa jouduin jäämään auton etuosaan ilman tukea, mutta mikäs siinä kun kuin tiukasti pakkautuneena neljän ihmisen muodostaman kehikon sisällä. Normaalisti en autossa pysty lukemaan kun lukemattakin tulee huono olo mutta kun ei kerran liikuta mihinkään niin mikäs siinä. Luulen kyllä että otan huomenna lenkkarit mukaan, ja kävelen töistä kotiin.

Kotiin päästyä verenpaine kiikkui varmaan kahdessa sadassa, sen verran kiukkua ja stressiä tuo aiheuttaa. Helsingin seudulla kehien ruuhkista valittavat voivat puolestani painua hornantuuttiin. Murh.

Viikko 3

Ostin viime viikonloppuna itselleni kunnon lenkkarit ja päätimme Sailan kanssa lenkkeilyyn ryhtymisestä. Alkuun tietenkin kävellen mutta jos vaikka ajanmyötä pääsisi taas juoksun makuun. Toivoa kai aina voi :) Syytä kyllä olisi, työvaatteista suurin osa on hieman nafteja, vaikka karhun osan olen hankkinut viime kesänä.

Mitäköhän muuta? Aamulla töihin ja illalla kotiin. Kirjahyllyn täyttö jatkuu, kirpparilta lähti taas kaksi kirjaa mukaan. Tämä on varmaankin joku sairaus.

Perjantaina oli lähetystön grillijuhlat töitten jälkeen. Ulkona oli vähän vilpoinen, mutta mikäs siinä kun sai nauttia grillattavista herkuista ja perunasalaatista.

Onneksi punnan kurssi on alhalla, ainakaan vielä ei ole ollut sellainen olo, että mistään pitäisi tinkiä. Ruoka on täällä edullisempaa, samoin vaatteet ja kengät jne. Kirjolohta nyt ei voi joka päivä ostaa eikä kaikennäköisiä ihania juustoja, mutta siihen tuskin maailma kaatuu. Itseasiassa on ollut ihan kiva huomata, että sitä pärjää paljon vähemmälläkin. Tulot tippuivat yli puolet (tosin vuokrakin on halvempi) mutta mistään elintärkeästä ei ole tarvinnut tinkiä. Kyllä pärjään ihan ilman sitä joka perjantaista naistenlehteä tai työpaikkalounasta. Syön siis kyllä toki lounaan, mutta sen saa kaupasta, ja täältä saa kaikenlisäksi ihania raikkaista valmissalaatteja työpaikan lähikaupasta.

Pakkausmuovin määrä täällä kyllä nypppii ja rajusti. Vihannekset ja hedelmät on pakattu muovipaketteihin, leikkeleet myydään 4 viipaleen (ihan oikeasti!!) paketeissa jne. Syntyvä roskan määrä on valtava. Kai täällä jonkin asteinen kierrätyskin toimii, mutten ole sitä vielä löytänyt. Jotenkin hullunkurista, että Britit pyrkivät valtiotasolla mm. ilmastonmuutoksen suhteen johtaja-asemaan, mutta sitten kaikki muu onkin ihan lapsenkengissä. Marks & Spencerin elintavikkeissa (siis siinä muovissa...) lukee kyllä jos tuote on tuotu lentorahdissa, eli valistunut kuluttaja saa kyllä tietoa ostoksistaan mikäli haluaa. Mutta paljon olisi vielä tehtävää. Luin yhdestä opaskirjasta, että esimerkiksi täällä Fulhamin alueella jätteistä kierrätetään n. 20 prosenttia, muualla vielä vähemmän.

Lueskelin tuosa vanhoja teksteä ja tajusin kauhukseni niiden sisältävän luvattoman plajon yhdyssanavirheitä...Kirjoitustaktiikka kun on lähinnä tajunnanvirran siirtämistä paperille niin kyllähän niitä sinne mahtuu. Ah well. I'm no stickler.

Eka viikko töissä takana

Suurlähetystö on kaunis rakennus Belgraviassa, jossa asuu raha. Aamulla bussista noustessa kiemurtelee pitkin sokkeloisia katuja, joita reunustavat upeat 1800-luvulla rakennetut talot. Vähän matkanpäässä on Hyde Park, ja viiden minuutin kävelymatkan päässä Knightsbrigdgen ostoskadut, jonne ei harjoittelurahalla ole juuri asiaa (Chanel, Gucci, Joseph....). Alla linkki suurlähetystön kotisivuille:

http://www.finemb.org.uk/

Netin saaminen on ollut uskomattoman vaikeaa. Kunnon mokkulaa ei saa, koska pitäisi olla pankkitili Briteissä. Koska saan palkkani euroissa Suomen tilille, ei ole mitään järkeä hankkia brittitiliä vain siitä ilosta että saa kunnon mokkulan. Myöskään alle vuodeksi ei ole sellaista mahdollista saada, vaikka tili löytyisikin. Tämän kertainen toimii jotenkuten, joten näillä eväillä mennään. Tällä kertaa ainakin Skype tuntui toimivan, hurraa.

Työnkuva on ihanan ja pelottavan laaja: Irakista Sri Lankaan, Itämeriasioista koulutukseen ja ilmastonmuutokseen. Asioihin perehtyminen vie paljon aikaa, mutta kannattaa toki pidemmän päälle. Toisaalta on mukava päästä tekemään täysin erilaisia asioita: pitkäksi ei aika varmasti käy. Työympäristö on varsin viihtyisä, ja työkaverit vaikuttavat kaikki hyvin päteviltä, mutta silti mukavilta ja helposti lähestyttäviltä. Aika moni on kysynyt, että mitä ihmettä se työnkuva oikein pitää sisällä? Mietin itsekin pitkään, mikä olisi helpoin tapa selitttää ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että toimimme täällä vähän kuin ulkomaan kirjeenvaihtajina ja tuntosarvina ja raportoimme sitten maailman tuulista Suomeen. Varsinaisilla diplomaateilla työnkuva on toki paljon laajempi, sisältäen myös mm. edustusta jne, mutta oman työni kuvaamiseen tuo sopii mainiosti. Päivät ovat hyvin pitkälti lähteisiin tutustumista, kirjoittamista, kuuntelemista ja raportointia.

Famous 3 Kings näyttää West Kenissä MM-jääkiekkoa. Oli aika hassua astua sisään ja nähdä isolta tv-screeniltä Ylen lähetys ja kuulla Antero Mertarannan puheripuli. Keskellä Lontoota!

Vapaa ajalla olen jo päässyt suosikki helmasyntini pariin: olen ostanut kolme kirjaa. Hihii.

Tänään vietin bussissa reilun 1,5 tuntia (normaalisti puoli tuntia...) matkalla kotiin, sillä Fulhamissa liikenne seisoi. Champions liigan peli kai Chelsean stadioinilla...ugh.

Kuvia täältä

Kotikatu















Thames, joka menee tosta ihan vierestä


Bishop's Park, joka on kulman takana














Tyttöjen kanssa piknikillä St. James's Parkissa

Vielä Lontoon fiilistelyä

Kolme tuntia Suomesta on kesä. Siis ihan oikea, ihana, lämmin kesä. Joka puolella vihreitä puita ja katuvarsilla täysiä kahviloita, joissa istuu kevät auringon punehduttamia poskia. Thamesilla purjehtii purjejollia. Ah.

Katselin Lontoota lentokoneen ikkunasta, laskureitti kun kulkee suoraan kaupungin yli: London Bridge, Thames, Wimbledonin tenniskentät....

Lontoossa melkeinpä parasta ovat ihmiset. Maanpäällinen omaisuuteni oli tungettu rinkkaan, tietokonelaukkuun, käsilaukkuun ja pieneen käsimatkatavaraksi luokiteltavaan matkalaukkuun. Raahasin pakaaseja pitkin metroa hikihatussa. Joka ikinen kerta ystävällinen ihminen tuli tarjosi apuaan kassien kanssa: metroon, metrosta, rappusissa, bussissa jne. Metrossa n. 15 vuotias, tulevan jalkapallohuligaanin näköinen teinipoika huomasi, että lähestyin pysäkkiäni ja kysyi kauniisti: "Are you going to be alright there, Miss? Can I give you a hand?" Sydämessä läikähti iloisesti - suurkaupungissakin jaksetaan olla ystävällisiä!

Asustelen Fulhamissa, eli luoteis-Lontoossa. Lähellä on ihana iso puisto, jossa vietin tänään monta tuntia, Thames sekä viehättäviä pikkukahviloita ja gastropubeja. Työmatka tulee olemaan lyhyt, asunnossa on amme (jee, vaahtokylpyjä!) ja mun kotini ovessa lukee Mansion (eli kartano) :) Vanha työpaikkani Pub White Horse on suurinpiirtein 20 minuutin kävelymatkan päässä, eli alue on aika tuttua, vaikka täytyykin myöntää että paljon olen unohtanut. Manhattan-kahvila, josta saa ihania hedelmäsmoothieita on kuitenkin vielä paikallaan.

Huomenna eka työpäivä.

Vapaapäivä ja ajatus kulkee

Työpaikalla viedään viimeisiä päiviä ja piän ripotettelen lomapäiviä sinne sun tänne ennen varsinaisen vapauden koittamista. Vapaa päivä keskellä viikkoa on mainio! Maanantai masentaa aina, tiistaina oli jo hymy huulilla kun tietää että seuraavana päivänä saa nukkua. Ja nukuinkin aina puoli yhteentoista :) Tänään ajattelin mennä a) lenkille ja b) lenkin jälkeen uimaan. Sitten teen jotain hyvää ruokaa, alusta asti itse. Ostin viime kirja-alesta Gordon Ramsayn (joo sen mulikan) keittokirjan ja ajattelin kokeilla jotain maukasta. 

Aamulla surffailin netissä ja veren painetta nostatti keskustelu subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta tulevista säästöistä. Miljoonia säästyisi taas. Iltalehden keskustelu palstalla keskustelu oli pääsääntöisesti sitä, että lapsen ja äidin paikka on kotona ja jos jompikumpi vanhempi (tai molemmat) on kotona, ei lasta saisi laittaa päivähoitoon. 

Vit***va asia numero 1: Kukaan ei puhunut siitä, että isän paikka on kotona. En oikein jaksa usko siihen, että lapsen täyspäisyys riippuu hoitajan sukupuolesta. Elämme siis edelleen kivikaudella. 

Vitu***va asia numero 2: Oletusarvo lienee se, että vanhemmat huviseen laittavat lapsia hoitoon, jotta voivat itse shoppailla, pämpätä ja katsella telkkaria. Varmasti joukkoon mahtuu niitäkin. Jokaisessa systeemissä on porsaanreikänsä.

Mutta sen voi ajatella myös näin:

-Vanhempi on freelancer: Työtarjous tulee lyhyellä varoitusajalla ja lasta ei saada hoitoon,koska ei se paikka ihan niin äkkiä löydy. Täytyy sanoa ei kiitos. SIinäkin menee niitä arvokkaita veroeuroja. 
-Vanhempi on työtön: Työttömän "työ" on kai etsiä töitä. Toki lasta voi siinä sivussa hoitaa kotona, jos sen tarpeelliseksi katsoo ja suurin osa niin varmaan tekeekin, jo rahallisista syistä. Mutta kyllä kotihoito vaikuttaa aktiiviseen työnhankintaan. Satunnaisten töiden osalta tilanne on sama kuin freelancerila: mistä hoitopaikka lyhyellä varoitusajalla?
-Vanhempi on opiskelija ja on kotona suurimman osan päivästä: oletkos koskaan koittanut opiskella kun muksu huutaa vieressä? Opiskelijan opiskeluaika kun ei pääty luentoihin. Opiskeluajat ainakin varmasti pitenevät (ja siitähän ei tykätä).
-Vanhemmilla on päihdeongelmia: a) lapsi pääsee kotoa pois joksikin aikaa, ja b) ongelmat huomataan kyllä päiväkodissa ja niihin voidaan puuttua. Suomessa kun on sellainen kulttuuri, että naapurin asioihin ei puututa (prkle), eli kotihoidossa ongelmat todennäköisesti jäävät piiloon hyvin pitkäksi aikaa. Sielläpä pieni lapsi sitten kasvaa tasapainoiseksi nuoreksi. 

Toisin sanoen, eiköhän subjektiivisella päivähoito-oikeudella saavuteta myös säästöjä. Ja en todellakaan puolusta tätä siksi, että puolustaisin omaa historiaani, olen ollut 6-vuotiaaksi asti kotihoidossa, satunnaisesti seurakunnan kerhossa ja sen jälkeen pienessä ryhmässä perhepäivähoidossa. En vaan ole juurikaan huomannut eroja itseni ja "noiden raukkojen", jotka ovat olleet lastentarhassa väillä, niikuin mm. eräs Mikkonen väittää. Eniten tässä kai suututtaa se, että ajattelin, että tämä yhteiskunta olisi jo sen verran kehittynyt, ettei ihan 50-luvulla tarvitsisi luulla palanneensa.

Tulipahan purettua taas.

Isoveli valvoo

Useassa paikka ollaan taas kiristämässä etätyösopimusten tekoa. Etätyösopimuksia ei tehdä enää kuin poikkeustapauksissa ja lyhyille pätkille eli muutamasta päivästä viikkoon. Työnantaja ei maksa etätyöhön tarvittavaa nettiyhteyttä. Eipä tietenkään.

Paitsi että siitä on sovittu EU:n työvoimajärjestöjen puiteohjelmassa. Ja sovittu myös siitä, että edistetään etätyömahdollisuuksia. 

Mutta mitäs tuolla. Työtekijää on niin kamalan vaikea valvoa etästyösuhteessa. Yleensä etätyösuhteessa oleva on päivän tai kaksi etätyössä, ja jatkuvasti puhelimen ja sähköpostin päässä ja asuu jossain hevon helvetissä josta on pitkä matka töihin. Mutta pakko on käydä, koska kaikki duunipaikat on Helsingissä. No mut hei, ei se mitään. Se mäntsäläläinen varmaankin juo vaan kahvia koko päivän ja käy kaupungilla rilluttelemassa. Ei sitä voi valvoa.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä tätä niuhotusta. Eikös se työ mitata tuloksilla? Jos samaan tulokseen pitää päästä sekä etätyöläisen että toimistossa istuvan, niin vittuakos sillä väliä vaikka vaikka se nukkuisi aamulla puoli kymmeneen ja tekisi loput duunit vaikka keskiyöllä. Kunhan hommat hoidataan. Ja siksi toisekseen, kyllähän sitä voi ihan yhtä hyvin viettää koko päivän netissä surffaamalla töissäkin. Tai haahuilla pitkin käytäviä päämäärättömästi mutta kiireisen näköisenä. Tai istua kahvilla koko saatanan iltapäivän.

Tämä ei koske mua ollenkaan, mulla on 15 minuutin työmatka ja menen ihan mielelläni työpaikalle. Mutta se, että niiltä jotka istuvat päivittäin esimerkiksi 4 tuntia junassa työmatkalla, viedään taas yksi mahdollisuus saada jonkinlainen tasapaino aikaiseksi työn ja vapaa-ajan/perheen välille, pistää vihaksi. 

Ja sitten nuristaan kun valtio siirtää toimintojaan maakuntiin. Siitäkin olisi ihan muutama sana sanottavana. Ensinnäkin, kaikki asiat hoidetaan nykyään sähköpostitse tai puhelimitse, ei sen toisen viraston tarvitse olla vieressä. Jos on pakko nähdä, niin julkinen liikenne on keksitty, ja vie kätevästi myös Helsingistä maakuntiin päin. Ei Helsingin infrastuktuuri sita paitsi edes kestäisi sitä että koko saatanan Suomi muuttaisi tänne. Perusoikeuksiin kuuluu se, että jossain määrin voi valita asuinpaikkansa. Lapissa se ei ole ollut enää pitkään aikaan mahdollista. Siellä tarvitaan vain tietyn tyyppisiä työtekijöitä. Työpaikkoja virtaa myös muista etelän kaupungeista pääkaupunkiseudulle. Siirrettyjen virastojen työntekijöille on tarjottu muita mahdollisuuksia, mikäli eivät halua muuttaa työpaikan mukana. Ja jos muuttavat niin...tervetuloa siihen maailmaan missä pk-seudun ulkopuoliset elävät. Ei sielläkään kukaan kysy, että mitäs jos ei vaikka siirrettäiskään tota konttoria tonne Hesaan. 

Mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään Helsinkiä vastaan, olen viihtynyt korkeasta vuokratasosta ja ratkoiden juopoista huolimatta oikein hyvin. Harrastusmahdollisuuksia on lukemattomia ja iltaisin jos mitä kulttuuririentoja jos vaan jaksaa mennä. Käyn sählyssä ja kuorossa, syksyllä kävin kielten tunneilla, ja uimahallikin on lähellä. Eilen oli taas loistava konsertti, Amnestyn Joku Raja-kampanjan Nice Jazz Dubrovnikissa. Kavereita asuu täällä. Junalla ja bussilla pääsee helposti kauemmaskin, vaikka lipunhinnat alkavatkin olla lähinnä keskisormiluokkaa. Usein vaan  tuntuu siltä, että se sama juna kulkee aika paljon kehnommin tänne suuntaan ;) Mutta silti, tavallaan olisi ihan kivaa, että voisin valita asunko Kuopissa, Turkussa, Tamperella vai Helsingissä. Tällä hetkellä mahdollisuuksia ei ole, ellen halua siirttä yksityisen leipiin. Ehkö jos jossain vaiheessa on kannuksia hieman enenmmän, voi etsiä muualtakin töitä, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä. Sitä paitsi tykkään olla kuiva julkishallinnon virkamies. Pölyinen ja kuiva. 

Ja sitten voin kirosanojen kera olla ihan eri ihminen vapaa-ajalla.

Ystävänpäivä

Olen tänään viettänyt ystävänpäivää ihan itse itseni kanssa. 

Aamulla heräsin, ja imuroin kotona, koska puhtaaseen kotiin on kiva tulla. Sitten suuntasin kaupungille ostoskierrokselle. Jossain vaiheessa minua alkoi hiukoa, ja menin kahvilaan syömään vuohenjuusto-verde focaccian ja ison americanon. Sen jälkeen jatkoin elokuviin, itse itseni kanssa (muuten ekaa kertaa ikinä!) katsomaan Niko Lentäjänpojan, joka oli juuri niin herttainen kuin ajattelinkin. Vähät siitä, että istuin yksin keskellä riviä, jossa minut saarsivat kummallakin puolella neljä noin kymmenenvuotiasta mukeloa. Tämän jälkeen suuntasin ruokakauppaan, jossa ostin itselleni kymmenen tummanpunaista tulppaania, salaattiainekset ja ulkofilepihvin. Kohta aion mennä valmistamaan itselleni aterian, ja syön ulkofilepihvin rucolasalaattiepedillä ja nautin kaksi lasillista punaviiniä kynttilänvalossa, ihan itsekseni. Sitten aion katsoa vielä itsekseni iki-ihanan Walk the Line leffan ja kymmenen aikaan pidän puhelinkonferenssin rapakon toiselle puolelle.  Mutta siihen asti nautin ihan itseni seurasta. 

Suosittelen itsensä kanssa laatuajan viettämistä ihan muillekin ja ihan tosissani :)

GNAAAA

Ne on valmiit :)

Pitkästä aikaa

Kirjoittelu on jäänyt todella vähiin viime aikoina. Töitten jälkeen ei vain jaksa. Eikä sen puoleen, päivät tuntuvat olevan samanlaisia, day in, day out. Ei siitä romaania aikaiseksi saa.

Mutta jotain kuitenkin... Sitten viime syksyn olen:
1. Hurahtanut kutomiseen. Tällä hetkellä työn alla on krokolapaset. Joo, ja tulee ihan itselle. Jokainen tarvitsee yhdet pöhköt lapaset! Joululahjaksi kudoin kaksi pipoa: siskolle ja kaverille. Tilauksessa on kaksi lisää.
2. Liittynyt kuoroon ja laulanut iloisesti joulukonsertissa. Usean vuoden tauko tuntuu kyllä äänen laadussa, mutta kyllä se sieltä pikku hiljaa. Sitäpaitsi, kuoroni on amatöörikuoro sanan parhaassa merkityksessä: pääasia on se, että laulaa. Ja että siitä tulee hyvä mieli. Ja tulee!
3. Aloittanut ja lopettanut ranskan ja venäjän opiskelun. Kävin tunneilla n. 50 metrin päässä mutta työkiireet ja mitä suurimmassa määrin laiskuus lopettivat hyvin alkaneen ahkeran syksyn.
4. Aloittanut sählyn. Ja sitä pelataan pelaamisen ilosta! Ei tekniikkaa vaan kunnon hiki päässä juoksemista. Ja samalla pääsen päivittämään kuulumisia Elinan ja Kaisun kanssa, joita muuten tulee nähtyä aivan liian vähän.
5. Saanut harjoittelupaikan Lontoosta, suurlähtystöstä. Eli sinne seuraavaksi!

Siinä kai ne tärkeimmät. Vielä kun olisi mielipiteitä jostain. Päivätyö tuntuu vievän ne viimeisetkin ajatukset päästä :(