Kävin juuri kiikuttamassa opiskelijapalveluihin ilmoituksen opintojen keskeyttämisestä 1.8. alkaen. Wuhuu. Menen töihin Helsinkiin. Opinnot on keskeytettävä vähintään vuodeksi, sijaisuus on vain puoli vuotta. Kai sitä jotain löytyy.Nyt on vain jo etukäteen suuri kauhistus: muutoksen pelko ja tyhjän päälle hyppääminen ahdistavat. Toisaalta työttömyys on myös pakon sanelemaa, ihana valtion etuus -opintotuki- vetelee viimeisiään. Mahtaakohan musta oikeasti tulla aikuinen? Sellainen joka hankkii laatuvaatteita ja kestäviä huonekaluja. Haaveilee lomasta ja opiskeluajasta, joka oli niin ihanan vapaata ja huoletonta. Miettii asuntolaina-asioita ja on järkevä. Eikä unohtele kännyköitä, lompakkoja ja avaimia jääkaappeihin, pyörän koriin viikonlopun yli juna-asemalle yms. No, ehkei työpaikkakaan sentään saa ihmeitä aikaan.
On kai vaan pakko luottaa siihen että kyllä ne siivet löytyy ennen kuin mätkähtää maahan.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Maailman tuuliin
Sain viime kuun lopussa tietää, että minut valittiin harjoittelemaan New Yorkissa sijaitsevaan Suomen pysyvään edustustoon Yhdistyneissä Kansakunnissa. Voi valehtelematta sanoa, että kyseessä on unelmien harjoittelupaikka. Nyt vain sitten kamat kasaan ja nokka kohti suurta valtamerta.
Ulkomailla asuminen ei ole uutta, olen asunut Yhdysvalloissa ja käynyt Minnesotan osavaltiossa ala-asteen kuudennen luokan. Olen ollut kesätöissä Lontoossa kahteen otteeseen. Olen ollut vuoden Skotlannissa yliopiston kautta ERASMUS-vaihdossa. Ei uutta auringon alla. Olen jopa asunut suurkaupungissa (em. Lontoossa), toisen kerran hieman paremmalla alueella Fulhamissa, toisen kerran jokseenkin epämääräisemällä seudulla Lontoon rajamailla (sinne ei pääse edes metrolla!) Catfordissa. Kuitenkin New York, the Big Apple, on iso. Lontoossa asuu virallisesti 7, 5 miljoonaa, NYCssä 8,2 miljoonaa. Ei siis suuri ero. Mentaalisesti matkaa sitten onkin hurjasti. New York on kaupunki, joka ei koskaan nuku.
En ole koskaan pelännyt Lontoossa, en edes kun olen illalla kävellyt kotiin. New York ei pelota mutta rehellisyyden nimissä kylläkin jännittää. Suuressa maailmassa kun kaikki on suurta. Tosiasiassahan New York on melko turvallinen. Sitten 80-luvun rikollisuus on laskenut huimaa vauhtia (alas 75 prosenttia vuodesta 1983). Mutta ainahan kannattaa pitää järki päässä ja hattu kylmänä. Eniten odotan kuitenkin sitä elämän kirjoa, josta olen vain päässyt toisen käden kautta kuulemaan. China Town, SoHo, Greenwhich village...you name it.
Kaikkein parasta kuitenkin lienee se, että pääsee tekemään töitä sellaisten asioiden parissa, jotka oikeasti kiinnostavat ja jotka kokee itselleen tärkeiksi: kestävä kehitys, humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö.
Jaksan tuskin odottaa.
Ulkomailla asuminen ei ole uutta, olen asunut Yhdysvalloissa ja käynyt Minnesotan osavaltiossa ala-asteen kuudennen luokan. Olen ollut kesätöissä Lontoossa kahteen otteeseen. Olen ollut vuoden Skotlannissa yliopiston kautta ERASMUS-vaihdossa. Ei uutta auringon alla. Olen jopa asunut suurkaupungissa (em. Lontoossa), toisen kerran hieman paremmalla alueella Fulhamissa, toisen kerran jokseenkin epämääräisemällä seudulla Lontoon rajamailla (sinne ei pääse edes metrolla!) Catfordissa. Kuitenkin New York, the Big Apple, on iso. Lontoossa asuu virallisesti 7, 5 miljoonaa, NYCssä 8,2 miljoonaa. Ei siis suuri ero. Mentaalisesti matkaa sitten onkin hurjasti. New York on kaupunki, joka ei koskaan nuku.
En ole koskaan pelännyt Lontoossa, en edes kun olen illalla kävellyt kotiin. New York ei pelota mutta rehellisyyden nimissä kylläkin jännittää. Suuressa maailmassa kun kaikki on suurta. Tosiasiassahan New York on melko turvallinen. Sitten 80-luvun rikollisuus on laskenut huimaa vauhtia (alas 75 prosenttia vuodesta 1983). Mutta ainahan kannattaa pitää järki päässä ja hattu kylmänä. Eniten odotan kuitenkin sitä elämän kirjoa, josta olen vain päässyt toisen käden kautta kuulemaan. China Town, SoHo, Greenwhich village...you name it.
Kaikkein parasta kuitenkin lienee se, että pääsee tekemään töitä sellaisten asioiden parissa, jotka oikeasti kiinnostavat ja jotka kokee itselleen tärkeiksi: kestävä kehitys, humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö.
Jaksan tuskin odottaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)