Vapaapäivä ja ajatus kulkee

Työpaikalla viedään viimeisiä päiviä ja piän ripotettelen lomapäiviä sinne sun tänne ennen varsinaisen vapauden koittamista. Vapaa päivä keskellä viikkoa on mainio! Maanantai masentaa aina, tiistaina oli jo hymy huulilla kun tietää että seuraavana päivänä saa nukkua. Ja nukuinkin aina puoli yhteentoista :) Tänään ajattelin mennä a) lenkille ja b) lenkin jälkeen uimaan. Sitten teen jotain hyvää ruokaa, alusta asti itse. Ostin viime kirja-alesta Gordon Ramsayn (joo sen mulikan) keittokirjan ja ajattelin kokeilla jotain maukasta. 

Aamulla surffailin netissä ja veren painetta nostatti keskustelu subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta tulevista säästöistä. Miljoonia säästyisi taas. Iltalehden keskustelu palstalla keskustelu oli pääsääntöisesti sitä, että lapsen ja äidin paikka on kotona ja jos jompikumpi vanhempi (tai molemmat) on kotona, ei lasta saisi laittaa päivähoitoon. 

Vit***va asia numero 1: Kukaan ei puhunut siitä, että isän paikka on kotona. En oikein jaksa usko siihen, että lapsen täyspäisyys riippuu hoitajan sukupuolesta. Elämme siis edelleen kivikaudella. 

Vitu***va asia numero 2: Oletusarvo lienee se, että vanhemmat huviseen laittavat lapsia hoitoon, jotta voivat itse shoppailla, pämpätä ja katsella telkkaria. Varmasti joukkoon mahtuu niitäkin. Jokaisessa systeemissä on porsaanreikänsä.

Mutta sen voi ajatella myös näin:

-Vanhempi on freelancer: Työtarjous tulee lyhyellä varoitusajalla ja lasta ei saada hoitoon,koska ei se paikka ihan niin äkkiä löydy. Täytyy sanoa ei kiitos. SIinäkin menee niitä arvokkaita veroeuroja. 
-Vanhempi on työtön: Työttömän "työ" on kai etsiä töitä. Toki lasta voi siinä sivussa hoitaa kotona, jos sen tarpeelliseksi katsoo ja suurin osa niin varmaan tekeekin, jo rahallisista syistä. Mutta kyllä kotihoito vaikuttaa aktiiviseen työnhankintaan. Satunnaisten töiden osalta tilanne on sama kuin freelancerila: mistä hoitopaikka lyhyellä varoitusajalla?
-Vanhempi on opiskelija ja on kotona suurimman osan päivästä: oletkos koskaan koittanut opiskella kun muksu huutaa vieressä? Opiskelijan opiskeluaika kun ei pääty luentoihin. Opiskeluajat ainakin varmasti pitenevät (ja siitähän ei tykätä).
-Vanhemmilla on päihdeongelmia: a) lapsi pääsee kotoa pois joksikin aikaa, ja b) ongelmat huomataan kyllä päiväkodissa ja niihin voidaan puuttua. Suomessa kun on sellainen kulttuuri, että naapurin asioihin ei puututa (prkle), eli kotihoidossa ongelmat todennäköisesti jäävät piiloon hyvin pitkäksi aikaa. Sielläpä pieni lapsi sitten kasvaa tasapainoiseksi nuoreksi. 

Toisin sanoen, eiköhän subjektiivisella päivähoito-oikeudella saavuteta myös säästöjä. Ja en todellakaan puolusta tätä siksi, että puolustaisin omaa historiaani, olen ollut 6-vuotiaaksi asti kotihoidossa, satunnaisesti seurakunnan kerhossa ja sen jälkeen pienessä ryhmässä perhepäivähoidossa. En vaan ole juurikaan huomannut eroja itseni ja "noiden raukkojen", jotka ovat olleet lastentarhassa väillä, niikuin mm. eräs Mikkonen väittää. Eniten tässä kai suututtaa se, että ajattelin, että tämä yhteiskunta olisi jo sen verran kehittynyt, ettei ihan 50-luvulla tarvitsisi luulla palanneensa.

Tulipahan purettua taas.

Isoveli valvoo

Useassa paikka ollaan taas kiristämässä etätyösopimusten tekoa. Etätyösopimuksia ei tehdä enää kuin poikkeustapauksissa ja lyhyille pätkille eli muutamasta päivästä viikkoon. Työnantaja ei maksa etätyöhön tarvittavaa nettiyhteyttä. Eipä tietenkään.

Paitsi että siitä on sovittu EU:n työvoimajärjestöjen puiteohjelmassa. Ja sovittu myös siitä, että edistetään etätyömahdollisuuksia. 

Mutta mitäs tuolla. Työtekijää on niin kamalan vaikea valvoa etästyösuhteessa. Yleensä etätyösuhteessa oleva on päivän tai kaksi etätyössä, ja jatkuvasti puhelimen ja sähköpostin päässä ja asuu jossain hevon helvetissä josta on pitkä matka töihin. Mutta pakko on käydä, koska kaikki duunipaikat on Helsingissä. No mut hei, ei se mitään. Se mäntsäläläinen varmaankin juo vaan kahvia koko päivän ja käy kaupungilla rilluttelemassa. Ei sitä voi valvoa.

Mä en ihan oikeasti ymmärrä tätä niuhotusta. Eikös se työ mitata tuloksilla? Jos samaan tulokseen pitää päästä sekä etätyöläisen että toimistossa istuvan, niin vittuakos sillä väliä vaikka vaikka se nukkuisi aamulla puoli kymmeneen ja tekisi loput duunit vaikka keskiyöllä. Kunhan hommat hoidataan. Ja siksi toisekseen, kyllähän sitä voi ihan yhtä hyvin viettää koko päivän netissä surffaamalla töissäkin. Tai haahuilla pitkin käytäviä päämäärättömästi mutta kiireisen näköisenä. Tai istua kahvilla koko saatanan iltapäivän.

Tämä ei koske mua ollenkaan, mulla on 15 minuutin työmatka ja menen ihan mielelläni työpaikalle. Mutta se, että niiltä jotka istuvat päivittäin esimerkiksi 4 tuntia junassa työmatkalla, viedään taas yksi mahdollisuus saada jonkinlainen tasapaino aikaiseksi työn ja vapaa-ajan/perheen välille, pistää vihaksi. 

Ja sitten nuristaan kun valtio siirtää toimintojaan maakuntiin. Siitäkin olisi ihan muutama sana sanottavana. Ensinnäkin, kaikki asiat hoidetaan nykyään sähköpostitse tai puhelimitse, ei sen toisen viraston tarvitse olla vieressä. Jos on pakko nähdä, niin julkinen liikenne on keksitty, ja vie kätevästi myös Helsingistä maakuntiin päin. Ei Helsingin infrastuktuuri sita paitsi edes kestäisi sitä että koko saatanan Suomi muuttaisi tänne. Perusoikeuksiin kuuluu se, että jossain määrin voi valita asuinpaikkansa. Lapissa se ei ole ollut enää pitkään aikaan mahdollista. Siellä tarvitaan vain tietyn tyyppisiä työtekijöitä. Työpaikkoja virtaa myös muista etelän kaupungeista pääkaupunkiseudulle. Siirrettyjen virastojen työntekijöille on tarjottu muita mahdollisuuksia, mikäli eivät halua muuttaa työpaikan mukana. Ja jos muuttavat niin...tervetuloa siihen maailmaan missä pk-seudun ulkopuoliset elävät. Ei sielläkään kukaan kysy, että mitäs jos ei vaikka siirrettäiskään tota konttoria tonne Hesaan. 

Mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään Helsinkiä vastaan, olen viihtynyt korkeasta vuokratasosta ja ratkoiden juopoista huolimatta oikein hyvin. Harrastusmahdollisuuksia on lukemattomia ja iltaisin jos mitä kulttuuririentoja jos vaan jaksaa mennä. Käyn sählyssä ja kuorossa, syksyllä kävin kielten tunneilla, ja uimahallikin on lähellä. Eilen oli taas loistava konsertti, Amnestyn Joku Raja-kampanjan Nice Jazz Dubrovnikissa. Kavereita asuu täällä. Junalla ja bussilla pääsee helposti kauemmaskin, vaikka lipunhinnat alkavatkin olla lähinnä keskisormiluokkaa. Usein vaan  tuntuu siltä, että se sama juna kulkee aika paljon kehnommin tänne suuntaan ;) Mutta silti, tavallaan olisi ihan kivaa, että voisin valita asunko Kuopissa, Turkussa, Tamperella vai Helsingissä. Tällä hetkellä mahdollisuuksia ei ole, ellen halua siirttä yksityisen leipiin. Ehkö jos jossain vaiheessa on kannuksia hieman enenmmän, voi etsiä muualtakin töitä, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä. Sitä paitsi tykkään olla kuiva julkishallinnon virkamies. Pölyinen ja kuiva. 

Ja sitten voin kirosanojen kera olla ihan eri ihminen vapaa-ajalla.