Tänään olen siivonnut, päivittänyt kotisivua, suihkutellut, tehnyt tulista thaikanaa, järjestänyt, pessyt pyykkiä, skypettänyt, nukkunut pitkään, kirjoittanut, ripustanut verhoja, järjestänyt tilaisuuksia ja puhunut puhelimessa. Tehokas sunnuntaipäivä, sanoisin. Mutta muille mitään sanomaton.
Eilen olin prismaverestämässä muistoja vanhan työkaverin tupareissa ja oli kyllä kivaa! Olin vain vieläkin sen verran kipeä että baariin lähijäksi minusta ei ollut. Bussissa kohti keskusta muistin myös miksi en juurikaan siinä mitään menettänyt. Bussi oli täynnä järkyttävän humalaisia nuoria miehiä jotka haisivat pahalle, huusivat, mölysivät, lauloivat daa-dirlan-dirlan-daata nuotin vierestä ja yrittivät iskeä humalaisessa itsevarmuudessaan jokaista, joka vaikutti naiselle. Musta lienee tullut vanha, mut en vaan jaksanut katsella. Menin tyytyväisenä ratikalla kotiin ja chattaamaan iltani kuluksi ja sitten raikkaana ja selväpäisenä nukkumaan. Jos jokin saa mulla karvat pystyyn niin se on noin parikymppinen humalainen nuorimies, joka uhoaa ja örisee. Tai, tarkemmin ajateltuna, humalainen henkilö joka uhoaa ja örisee, sukupuolella ja iällä ei juuri ole merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti