Kävin juuri kiikuttamassa opiskelijapalveluihin ilmoituksen opintojen keskeyttämisestä 1.8. alkaen. Wuhuu. Menen töihin Helsinkiin. Opinnot on keskeytettävä vähintään vuodeksi, sijaisuus on vain puoli vuotta. Kai sitä jotain löytyy.Nyt on vain jo etukäteen suuri kauhistus: muutoksen pelko ja tyhjän päälle hyppääminen ahdistavat. Toisaalta työttömyys on myös pakon sanelemaa, ihana valtion etuus -opintotuki- vetelee viimeisiään. Mahtaakohan musta oikeasti tulla aikuinen? Sellainen joka hankkii laatuvaatteita ja kestäviä huonekaluja. Haaveilee lomasta ja opiskeluajasta, joka oli niin ihanan vapaata ja huoletonta. Miettii asuntolaina-asioita ja on järkevä. Eikä unohtele kännyköitä, lompakkoja ja avaimia jääkaappeihin, pyörän koriin viikonlopun yli juna-asemalle yms. No, ehkei työpaikkakaan sentään saa ihmeitä aikaan.
On kai vaan pakko luottaa siihen että kyllä ne siivet löytyy ennen kuin mätkähtää maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti