Sain viime kuun lopussa tietää, että minut valittiin harjoittelemaan New Yorkissa sijaitsevaan Suomen pysyvään edustustoon Yhdistyneissä Kansakunnissa. Voi valehtelematta sanoa, että kyseessä on unelmien harjoittelupaikka. Nyt vain sitten kamat kasaan ja nokka kohti suurta valtamerta.
Ulkomailla asuminen ei ole uutta, olen asunut Yhdysvalloissa ja käynyt Minnesotan osavaltiossa ala-asteen kuudennen luokan. Olen ollut kesätöissä Lontoossa kahteen otteeseen. Olen ollut vuoden Skotlannissa yliopiston kautta ERASMUS-vaihdossa. Ei uutta auringon alla. Olen jopa asunut suurkaupungissa (em. Lontoossa), toisen kerran hieman paremmalla alueella Fulhamissa, toisen kerran jokseenkin epämääräisemällä seudulla Lontoon rajamailla (sinne ei pääse edes metrolla!) Catfordissa. Kuitenkin New York, the Big Apple, on iso. Lontoossa asuu virallisesti 7, 5 miljoonaa, NYCssä 8,2 miljoonaa. Ei siis suuri ero. Mentaalisesti matkaa sitten onkin hurjasti. New York on kaupunki, joka ei koskaan nuku.
En ole koskaan pelännyt Lontoossa, en edes kun olen illalla kävellyt kotiin. New York ei pelota mutta rehellisyyden nimissä kylläkin jännittää. Suuressa maailmassa kun kaikki on suurta. Tosiasiassahan New York on melko turvallinen. Sitten 80-luvun rikollisuus on laskenut huimaa vauhtia (alas 75 prosenttia vuodesta 1983). Mutta ainahan kannattaa pitää järki päässä ja hattu kylmänä. Eniten odotan kuitenkin sitä elämän kirjoa, josta olen vain päässyt toisen käden kautta kuulemaan. China Town, SoHo, Greenwhich village...you name it.
Kaikkein parasta kuitenkin lienee se, että pääsee tekemään töitä sellaisten asioiden parissa, jotka oikeasti kiinnostavat ja jotka kokee itselleen tärkeiksi: kestävä kehitys, humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö.
Jaksan tuskin odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti