Useassa paikka ollaan taas kiristämässä etätyösopimusten tekoa. Etätyösopimuksia ei tehdä enää kuin poikkeustapauksissa ja lyhyille pätkille eli muutamasta päivästä viikkoon. Työnantaja ei maksa etätyöhön tarvittavaa nettiyhteyttä. Eipä tietenkään.
Paitsi että siitä on sovittu EU:n työvoimajärjestöjen puiteohjelmassa. Ja sovittu myös siitä, että edistetään etätyömahdollisuuksia.
Mutta mitäs tuolla. Työtekijää on niin kamalan vaikea valvoa etästyösuhteessa. Yleensä etätyösuhteessa oleva on päivän tai kaksi etätyössä, ja jatkuvasti puhelimen ja sähköpostin päässä ja asuu jossain hevon helvetissä josta on pitkä matka töihin. Mutta pakko on käydä, koska kaikki duunipaikat on Helsingissä. No mut hei, ei se mitään. Se mäntsäläläinen varmaankin juo vaan kahvia koko päivän ja käy kaupungilla rilluttelemassa. Ei sitä voi valvoa.
Mä en ihan oikeasti ymmärrä tätä niuhotusta. Eikös se työ mitata tuloksilla? Jos samaan tulokseen pitää päästä sekä etätyöläisen että toimistossa istuvan, niin vittuakos sillä väliä vaikka vaikka se nukkuisi aamulla puoli kymmeneen ja tekisi loput duunit vaikka keskiyöllä. Kunhan hommat hoidataan. Ja siksi toisekseen, kyllähän sitä voi ihan yhtä hyvin viettää koko päivän netissä surffaamalla töissäkin. Tai haahuilla pitkin käytäviä päämäärättömästi mutta kiireisen näköisenä. Tai istua kahvilla koko saatanan iltapäivän.
Tämä ei koske mua ollenkaan, mulla on 15 minuutin työmatka ja menen ihan mielelläni työpaikalle. Mutta se, että niiltä jotka istuvat päivittäin esimerkiksi 4 tuntia junassa työmatkalla, viedään taas yksi mahdollisuus saada jonkinlainen tasapaino aikaiseksi työn ja vapaa-ajan/perheen välille, pistää vihaksi.
Ja sitten nuristaan kun valtio siirtää toimintojaan maakuntiin. Siitäkin olisi ihan muutama sana sanottavana. Ensinnäkin, kaikki asiat hoidetaan nykyään sähköpostitse tai puhelimitse, ei sen toisen viraston tarvitse olla vieressä. Jos on pakko nähdä, niin julkinen liikenne on keksitty, ja vie kätevästi myös Helsingistä maakuntiin päin. Ei Helsingin infrastuktuuri sita paitsi edes kestäisi sitä että koko saatanan Suomi muuttaisi tänne. Perusoikeuksiin kuuluu se, että jossain määrin voi valita asuinpaikkansa. Lapissa se ei ole ollut enää pitkään aikaan mahdollista. Siellä tarvitaan vain tietyn tyyppisiä työtekijöitä. Työpaikkoja virtaa myös muista etelän kaupungeista pääkaupunkiseudulle. Siirrettyjen virastojen työntekijöille on tarjottu muita mahdollisuuksia, mikäli eivät halua muuttaa työpaikan mukana. Ja jos muuttavat niin...tervetuloa siihen maailmaan missä pk-seudun ulkopuoliset elävät. Ei sielläkään kukaan kysy, että mitäs jos ei vaikka siirrettäiskään tota konttoria tonne Hesaan.
Mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään Helsinkiä vastaan, olen viihtynyt korkeasta vuokratasosta ja ratkoiden juopoista huolimatta oikein hyvin. Harrastusmahdollisuuksia on lukemattomia ja iltaisin jos mitä kulttuuririentoja jos vaan jaksaa mennä. Käyn sählyssä ja kuorossa, syksyllä kävin kielten tunneilla, ja uimahallikin on lähellä. Eilen oli taas loistava konsertti, Amnestyn Joku Raja-kampanjan Nice Jazz Dubrovnikissa. Kavereita asuu täällä. Junalla ja bussilla pääsee helposti kauemmaskin, vaikka lipunhinnat alkavatkin olla lähinnä keskisormiluokkaa. Usein vaan tuntuu siltä, että se sama juna kulkee aika paljon kehnommin tänne suuntaan ;) Mutta silti, tavallaan olisi ihan kivaa, että voisin valita asunko Kuopissa, Turkussa, Tamperella vai Helsingissä. Tällä hetkellä mahdollisuuksia ei ole, ellen halua siirttä yksityisen leipiin. Ehkö jos jossain vaiheessa on kannuksia hieman enenmmän, voi etsiä muualtakin töitä, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä. Sitä paitsi tykkään olla kuiva julkishallinnon virkamies. Pölyinen ja kuiva.
Ja sitten voin kirosanojen kera olla ihan eri ihminen vapaa-ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti