Työpaikalla viedään viimeisiä päiviä ja piän ripotettelen lomapäiviä sinne sun tänne ennen varsinaisen vapauden koittamista. Vapaa päivä keskellä viikkoa on mainio! Maanantai masentaa aina, tiistaina oli jo hymy huulilla kun tietää että seuraavana päivänä saa nukkua. Ja nukuinkin aina puoli yhteentoista :) Tänään ajattelin mennä a) lenkille ja b) lenkin jälkeen uimaan. Sitten teen jotain hyvää ruokaa, alusta asti itse. Ostin viime kirja-alesta Gordon Ramsayn (joo sen mulikan) keittokirjan ja ajattelin kokeilla jotain maukasta.
Aamulla surffailin netissä ja veren painetta nostatti keskustelu subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisesta tulevista säästöistä. Miljoonia säästyisi taas. Iltalehden keskustelu palstalla keskustelu oli pääsääntöisesti sitä, että lapsen ja äidin paikka on kotona ja jos jompikumpi vanhempi (tai molemmat) on kotona, ei lasta saisi laittaa päivähoitoon.
Vit***va asia numero 1: Kukaan ei puhunut siitä, että isän paikka on kotona. En oikein jaksa usko siihen, että lapsen täyspäisyys riippuu hoitajan sukupuolesta. Elämme siis edelleen kivikaudella.
Vitu***va asia numero 2: Oletusarvo lienee se, että vanhemmat huviseen laittavat lapsia hoitoon, jotta voivat itse shoppailla, pämpätä ja katsella telkkaria. Varmasti joukkoon mahtuu niitäkin. Jokaisessa systeemissä on porsaanreikänsä.
Mutta sen voi ajatella myös näin:
-Vanhempi on freelancer: Työtarjous tulee lyhyellä varoitusajalla ja lasta ei saada hoitoon,koska ei se paikka ihan niin äkkiä löydy. Täytyy sanoa ei kiitos. SIinäkin menee niitä arvokkaita veroeuroja.
-Vanhempi on työtön: Työttömän "työ" on kai etsiä töitä. Toki lasta voi siinä sivussa hoitaa kotona, jos sen tarpeelliseksi katsoo ja suurin osa niin varmaan tekeekin, jo rahallisista syistä. Mutta kyllä kotihoito vaikuttaa aktiiviseen työnhankintaan. Satunnaisten töiden osalta tilanne on sama kuin freelancerila: mistä hoitopaikka lyhyellä varoitusajalla?
-Vanhempi on opiskelija ja on kotona suurimman osan päivästä: oletkos koskaan koittanut opiskella kun muksu huutaa vieressä? Opiskelijan opiskeluaika kun ei pääty luentoihin. Opiskeluajat ainakin varmasti pitenevät (ja siitähän ei tykätä).
-Vanhemmilla on päihdeongelmia: a) lapsi pääsee kotoa pois joksikin aikaa, ja b) ongelmat huomataan kyllä päiväkodissa ja niihin voidaan puuttua. Suomessa kun on sellainen kulttuuri, että naapurin asioihin ei puututa (prkle), eli kotihoidossa ongelmat todennäköisesti jäävät piiloon hyvin pitkäksi aikaa. Sielläpä pieni lapsi sitten kasvaa tasapainoiseksi nuoreksi.
Toisin sanoen, eiköhän subjektiivisella päivähoito-oikeudella saavuteta myös säästöjä. Ja en todellakaan puolusta tätä siksi, että puolustaisin omaa historiaani, olen ollut 6-vuotiaaksi asti kotihoidossa, satunnaisesti seurakunnan kerhossa ja sen jälkeen pienessä ryhmässä perhepäivähoidossa. En vaan ole juurikaan huomannut eroja itseni ja "noiden raukkojen", jotka ovat olleet lastentarhassa väillä, niikuin mm. eräs Mikkonen väittää. Eniten tässä kai suututtaa se, että ajattelin, että tämä yhteiskunta olisi jo sen verran kehittynyt, ettei ihan 50-luvulla tarvitsisi luulla palanneensa.
Tulipahan purettua taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti