New York, New York

Täällä ollaan, suuressa maailmassa!

Matka kesti noin neljätoista tuntia, josta kaksi tuntia istuin tyhjänpanttina koneessa sekä Helsingissä että Heatrow'lla,  koska Heatrow'n vitosterminaalia ei toimi edelleenkään siten kun pitäisi. Pöh. Huolimatta kahden ja puolen tunnin vaihtoajasta Heatrowlla (joka siis kutistui 1,5 h:ksi), jouduin juoksemaan aika lailla täyttä juoksua ehtiäkseni koneeseen. Heathrow on iso kenttä ja terminaalista toiseen vaihtaminen on melkoisen aikaa vievää. Lisäksi jouduin Briteissä uudelleen turvatarkastukseen, joka vei tietenkin oman aikansa. Koin olevani suuremman luokan kriminaali, matkatavarani läpivalaistiin kahdesti sekä Hesassa että Lontoossa ja Virgin Atlanticin odotteluaulassa. En toki ollut mikään poikkeus, mutta aika rankaksi on tämä lentomatkustaminen tehty.

Virgin Airin lento Lontoosta New Yorkiin oli puolityhjä, joten sain istua yksinäisessä ylhäisyydessäni ikkunapaikallani koko matkan. Kaiken lisäksi koneen henkilökunta oli laskenut turistiluokassa matkustavien määrän väärin ja lämmin ruoka pääsi loppumaan meiltä muutamalta takarivissä istuvalta...joten saimme business-luokan sapuskat (jotka eivät kyllä rehellisyyden nimissä olleet kovin kummoisia, ihan hyviä kylläkin).

Pitkän matkan lennot ovat aikalailla muuttuneet siitä kun olen viimeeksi Atlantin ylittänyt vuonna 1994: nyt jokaisella oli oma tv-ruutu edessä istuvan tuolin selässä, ja sieltä saattoi katsella elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja ja musiikkivideota, seikkailla netissä, soittaa vaikka kotiin (tosin maksusta) tai pelata kaikenlaisia pelejä. Katsoin tyytyväisenä yhden leffan (Juno), pari jaksoa Simpsoneita ja pari Frasieria ja sitten alkoikin väsymys painaa.

Virginillä olikin hieman vapaamuotoisemmat kuulutukset lennon aikana, vai mitä sanotte näistä:

Please remember that this is a non-smoking flight. Should you forget there are plenty of signs all around the aircraft to remind you.

Ladies and gentlemen, before leaving the aircraft please make sure that you have all your personal belongings such as wallets, personal stereos and small children with you.
















Väsyneenä kello puoli kuusi Suomen aikaa pääsin lopulta hotellille, jossa minua odotti aivan mahtava hotellihuone. Suuri ja tilava huone, pikku shamppoo yms pullot, kahdet kahvit keitettäväksi ja VALTAVA sänky. Siis oikeasti varmaan 2 m leveä ja ulottui minua vyötäröön asti. Siihen piti oikein hypätä!!! Hotelliolosuhteet jenkit ovat aina osanneet hyvin.

Aamupala oli, hmm, amerikkalainen. Donitseja, wienereitä, muffinsseja... Mutta myös paahtoleipää hillon ja pähkinävoin kera, puuroa, hyvää kahvia (mikä on TODELLA harvinaista jenkeissä, olen juonut sellaista kuravettä, että oksat pois), paistettua kananmunaa, makkarapihvejä (???) ja sen sellaista. Ja tarjoiltiin STYROKSILAUTASILTA, kertakäyttöisiltä! Ihan uskomatonta. Ottaen huomioon, että New Yorkissa kuitenkin harrastetaan kierrätystä ja että kyseessä oli muuten todella mukava hotelli, niin kertakäyttöastioita en vain voi ymmärtää. Aamupalan jälkeen köllöttelin vielä hetken maailman mahtavimmassa sängyssä, ja sitten kohti Manhattania.






















Kodikseni kutsun tällä hetkellä huonetta, joka sijaitsee kolme makuuhuonetta käsittävässä asunnossa Stuyvesant Townissa. Stuyvensant Town on yksityinen asuntokompleksi, joka rakennettiin toisen maailman sodan jälkeen sodassa palvelleille sotilaille ja heidän perheilleen. Edelleen Stuyvesant Town on perheiden asuinalue, pienehkö puistokeidas keskellä kaupunkia, jonka alapuolella sijaitsee värikäs East Village ja yläpuolella luksusasuntoja käsittävä Gramercy Park. Töihin YK:n päämajaan on matkaa kolmisen kilometriä suorinta tietä 1 avenueta, joka rajaa Stuvesant Townin länsipuolen. Mun ikkunastani näkyy Chrysler Building, joka näyttää valaistuna iltataivasta vasten aika majasteettiselta.

Sunnuntaina pääsin tutustumaan New Yorkin metrojärjestelmään, joka on huomattavasti monimutkaisempi ja likaisempi kuin Lontoon vastaava. Ja myös hieman paranoidi. Metrossa kuulutettiin useaan otteeseen, että ottakaa huomioon, että poliisilla on oikeus satunnaisesti tarkastaa reput ja suuret "astiat" (containers).

Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Sain jo itselleni työpuhelimen, oman sopen, jossa kirjoittaa ja pari ensimmäistä työtehtävää. Kävin myös pomoni (henkilön, jonka avustajana toimin) kanssa tutustumass YK:n tiloihin, jotka ovat aika hulppeat. YK:n omassa ruokalassa syö edullisesti 3-4 dollarilla päivässä ja ainkin tämänpäiväinen ruoka oli varsin hyvää.

Rakennuksessa vilisi kansallispukuisia ihmisiä, sillä tänään alkoi ECOSOC-sektorin Indigenous Peoples konferenssi. Aamulla kadulla vastaan tuli mm. muutama inuiittipukuinen henkilö.

Eli alku hyvin kaikki hyvin :)