Ensimmäiset työpäivät takana

Tiistai-ilta ja kaksi työpäivää takana. Työt alkaneet oikein mukavasti, olen jo kirjoitellut pari asiakirjaakin erinäisitä päätöslauselmista, tutustunut suurimpaan osaan edustuston väestä ja käynyt tutustumassa YK:n tiloihin. Konferenssihuoneet ovat valtavia ja YK itsessään melko sokkeloinen, joten aikaa saa varmasti kulumaan ennenkuin siellä tiensä mutkitta löytää. Enimmäkseen olen kuitenkin lueskellut taustamateriaalia, varsinaisesti hoppu alkaa vasta kun pääsen osallistumaan kokouksiin mutta niihin tarvitsen kulkuluvan ja se tulee vasta viikon lopulla. Torstaina osallistun kuitenkin yhteen kokoukseen, oli kulkulupaa tai ei, pääsen toisen työtekijän siivellä sisään.

Täällä alkoi maanantaina alkoi alkuperäiskansojen foorumi ja YK:n lähistöllä onkin vilistänyt jos jonkin näköistä kansallispukua. Tänäänkin käveli vastaan saamelaistyyppisiä asuja Kanadasta ja afrikkalaisia heimopukuja. Ja ihmisiä niiden sisällä tietenkin myös :)

Työkseni avustan ulkoasiainsihteeriä ECOSOC-sektorin (talous ja sosiaalinen sektori) ja II komitean asioissa. Vastuualueinani ovat kestävä kehitys, humanitaarinen apu, pakolaiset (siltä osin kun niihin liittyvät humanitaariset asiat, ihmisoikeudet kuuluvat III komiteaan), tietoyhteiskunta ja ympäristöasiat. Lisäksi teen mahdollisesti valtio-opin kanditutkielmaani liittyen seurantaa ilmastoasioissa, olinkin onnistunut poimimaan jo siihen työhön ajankohtaisen jutun täällä. Mutta on mahtavaa päästä soveltamaan omaa työtään ihan käytännössäkin, eikä se jää vain omaksi akateemiseksi kuriositeetikseni. Lähinnä työtehtäväni kuitenkin käsittävän kokouksiin osallistumista ja niistä raportointia ulkoasiainministeriölle.

Asuntoni sijaitsee varsin inhimillisen matkan päässä YK:lta. Matkaa töihin on noin 3,5 km ja tähän mennessä olen työmatkat kävellyt kumpaankin suuntaan. Uudet, hienot kävelykenkäni ovat vain, ikävä kyllä, aiheuttaneet jonkin verran vesikelloja, joten rakkolaastaria on kulunut jo toista pakettia. Ajattelin kyllä ostaa julkisen liikenteen kuukausikortin lähiaikoina, sillä kertalippujen osto on aika kallista pidemmän päälle ja bussi menisi ihan kodin vierestä suoraan työpaikan ovelle. Samalla saisi aamulla nukkua hieman pidempään, nyt työmatkaan hurahtaa melkein 40 minuttia suuntaansa. Kauniina aamuna on tosin mukava kävellä töihin. Taidan olla tosin vielä osittain Suomen ajassa, olen herännyt täällä ihan tikkana ilman herätyskelloa jo kello 6.10, täysin ennenkuulumatonta.

Olen kehittänyt jo itselleni pari rutiiniakin. Aamulla poikkean Starbucksin kautta ja otan mukaani Grande Americanon, eli ison, vedellä jatketun espresson. Iltapäivällä töiden jälkeen olen kierrellyt kaupoissa hyllyhaaveilemassa, en varsinaisesti ole ostanut vielä mitään, pois lukien muutamia hygieniatuotteita.

Viikonloppuna olemme menossa kahden muun harjoittelijan kanssa katsomaan suurkaupugin yöelämää ja torstaina menen yhden YK:n sihteeristössä harjoitteluaan tekevän tytön kanssa YK-sihteeristön after work häppäreille. Tämän tai ensi viikon aikana olisi vielä tarkoitus mennä erään kaverin kaverin kanssa syömään.  Eli sosiaalinen puolikin alkaa olla pikku hiljaa reilassa. Vielä kun olisi joku pohjaton kaivo, josta ammentaa käteisvaroja, josta sosiaalinen elämä katetaan....